Miten tyylini muuttui kun muutin Englantiin?

Silloin kun olimme muuttamassa Cambridgeen, taisin ajatella että Cambridgen historiaa henkivistä kujista ja kauniista rakennuksista saisi inspiraatiota myös omaan pukeutumiseen. Vähän niin kuin lomalla ollessa tulee pukeuduttua paremmin kuin normaaliarjessa. Kuvittelin käveleväni collegejen välissä nahkabuutseissa ja trenssissä tai villakangastakissa, ja että käyttäisin enemmän hameita ja mekkoja myös talvikaudella, sillä täällä on harvoin pakkasta. Ai että odotin oikein innolla piristysruisketta tyyliini!

 

Mielukuvat vs todellisuus

Toisin kuitenkin kävi. Tänne muutto on vain entisestään korostanut käytännöllisyyden merkitystä tyylissäni. Aluksi tänne muutettuani katselin ikkunasta säätä ja lähdin auringon paistaessa trenssissä ulos kastuakseni 15 minuuttia myöhemmin. Niinpä olen viime ajat käyttänyt säästä tai lämpötilasta riippumatta lähinnä Helly Hansenin crew-takkia, joka pitää vettä ja tuulta, ja sopii ohuena myös pyöräilyyn (en osaa polkea rauhallisella temmolla, joten minulle tulee käytännössä aina kuuma). Villakangastakkia olen tainnut käyttää ehkä neljänä päivänä joulun ja uuden vuoden kieppeillä. Hameita ei myöskään ole tullut käytettyä sen enempää kuin ennenkään. Pyöräillessä kapeat hameet eivät ole niitä kaikista kätevimpiä, ja leveämmät keräävät pyöristä roiskuvaa rapaa.

 

Täällä Englannissa ulkona on Suomeen verrattuna lämmin, mutta sisällä on kylmä

Olen selvinnyt hienosti läpi englantilaisen talven ilman mitään toppatakkia. Kylmimmillä keleillä käytössäni on ollut pidempi softshell-takki, ja jaloissa Timberlandit tai Allbirdsin korkeanilkkaiset, villasta tehdyt talvilenkkarit, jotka hylkivät kosteutta. Pyöräillessä ohut Helly Hansenin crew-takki on ollut minulle ihan riittävä, sillä polkiessa tulee aina lämmin. Siinä missä liikkuessa tulee kuuma, sisällä on kuitenkin kylmä.

Suomalaisissa kerrostaloasunnoissa harvemmin vetää, ja kaukolämpö takaa edullisen lämmityksen. Täällä Briteissä eristykset ovat kuitenkin yleensä kehnot, ikkunoista vetää ja talvellakin pitää aukoa ikkunoita kosteuden poistamiseksi ja että ilma kiertäisi. Lämmitystä ei myöskään pidetä koko ajan päällä, vaan vain silloin kun on pakko. Ulkona tarkenemisen sijaan suurempi ongelma onkin se sisällä palelu. Niinpä olenkin kaivanut laatikoista 10 vuotta vanhat villamekkoni, jotka tuntuivat Suomessa usein jopa liian kuumilta. Niiden lisäksi olen rakastunut pitkiin neulehameisiin kotivaatteina. Suomessa en oikeastaan pitänyt koskaan hameita kotona, vaan oleskelin usein ihan vaan treenitrikoissa (koska oli lämmintä). Nykyään vetäisen pitkät neulehameet treenitrikoiden tai sukkahousujen päälle ja nautin siitä tunteestani että jalkani ovat koko ajan kuin lämpimän peiton alla. Suosittelen. Neulemekkojen ja hameiden lisäksi sisällä minut lämpimänä pitävät tosi paikan tullen vähemmän kauniit, isot fleecet, jotka menevät tarvittaessa kaikkien muiden vaatteiden päälle. Suomessa käytin ympäri vuoden töissä ja muissa menoissani ohuita polyesteripaitoja ja niiden päällä ohuita neuleita ja jakkuja, mutta tänne muuttaessani pistin kaikki nuo ohuet (osa vieläpä hihattomia) paidat pukupussiin kesää odottamaan. En näe että niille tulee käyttöä vielä pariin kuukauteen.

Haaveilen kyllä edelleen siitä että tässä keväämmällä pukeutumiseni muuttuisi vähän vähemmän käytännölliseksi

Viimeiset neljä kuukautta ovat olleet lähinnä lockdownia, mutta elän toivossa että kevättä kohti mentäessä elämä palautuu täälläkin normaalimmaksi. Vaikka olenkin hyvin käytännönläheinen pukeutuja, on pukeutuminen silti osa persoonallisuutta ja tapa ilmentää sitä. Moni varmasti tunnistaa että tietyissä vaatteissa tuntuu enemmän ”itseltä” kuin toisissa. On kuitenkin hassua että vaikka haluaisin panostaa pukeutumiseen nimenomaan sen oman fiilikseni takia, katoaa siitä osittain merkityksellisyys jos ei käy missään. Olen käynyt viimeksi kahvilassa lokakuussa, ja töissäkin näen maksimissaan yhtä ihmistä kerralla. Jos poistun kotoa vain lenkittämään koiraa ja hoitamaan labrahommat näkemättä juuri ketään, niin miksi jaksaisin nähdä vaivaa pukeutumisen eteen? Moni muukin varmaan kokee tämän kaltaisia passivoitumisen tunteita. Odotan siis mielenkiinnolla piristyykö pukeutumiseni kevään tullen ja kun pääsee taas ravintolaan syömään ja kiertelemään kaupungille. Saa nähdä minkälainen kevät- tai kesätyylini on Cambridgessa, vai jääkö se ikuiseksi illuusioksi käytännöllisyyteni varjoon. 😉

Onko etätyö vaikuttanut sinunkin pukeutumiseesi? Pukeudutko ”paremmin” itsesi vai muiden takia?

Lue myös:

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Kommentit (6)
  1. Moikka! Yritin vastata tuohon aiempaan vastaukseesi, mutta puhelin näköjään temppuilee. 🤔 Mutta joo, brittien kylmänsietokyky on ihan oma mysteerinsä! Mun kämppis piti ikkunaa auki ilmeisesti 24/7, ja uteliaana kurkin välillä hänen huoneensa lämpötilaa, joka oli marraskuussa jo alle 15 astetta. Koko kämppä muuttui tän johdosta sen verran viileäksi, että pidin pattereita ehkä vähän turhankin paljon päällä (onneksi sähkö sisältyi vuokraan ;).

    Ihanaa toi orastava kevät, piristää varmasti hurjasti. Helsingissä on vielä takatalvi, mutta onneksi aurinko moikkailee useimpina päivinä. Ja laitan toiveaiheasian korvan taakse. 🙂

    1. Äh! Minullekin on käynyt noin, pisteet sinulle kun jaksoit näpytellä vastauksen uudelleen! 🙂
      Huh… En kyllä vaan ymmärrä tätä kylmänsieto-lämmityksen kanssa kitsastelukierrettä… Onneksi tosiaan teillä sisältyi sähkö vuokraan, muuten olisi voinut tulla vähän suolainen lasku. Kaverini täällä asuu sähköpattereilla lämmitetyssä kämpässä ja ensimmäinen sähkölasku oli ollut kirvelevät 400 puntaa…

  2. Moi! Kiva postas ja makeat kuvat.
    Etäaika on muuttanut ns. Virallista pukeutumistani: opetan ja teen kaikki muutkin työhönsä etänä, joten on riittävää siistiä vain yläosa. Usein jouduin ovat legginsit, kotihousut tms. Ei kiristä eikä purista. Ne siis itselleni. Yläosa, hiukset, korvikset jne sekä muille että itselleni – on varmempi olo, kun on siisti 😊

    1. Kiitos minnis! 🙂 Tuntuu että laittautumisella tai edes pienellä siistiytymisellä on isoin merkitys juuri itselle ja omalle fiilikselle. En oikeasti usko että vastapuoli osaa välttämättä sanoa kuinka paljon olen milloinkin panostanut kokouslookiin, mutta sillä on iso merkitys sille omalle esiintymisvarmuudelle – ainakin minulle tulee itselleni pätevämpi olo jos koen näyttäväni asialliselta. 😉 Tällä viikolla osallistuin virtuaalikonferenssiin, jossa pääsääntöisesti valtavirranosallistujilla ei ollut edes mahdollisuutta pistää kameraa päälle. Ai kamala kuinka säikähdin toisena konferenssipäivänä kun jouduin yhtäkkiä pistämään kameran päälle one on one-keskustelussa ja minulla oli ihan vaan lämmin oleskeluhuppari. 😀 Olin kyllä meikannut aamulla ja periaattessa ihan siisti, mutta hassua miten epävarmuus kasvoi heti kun jouduin esiintymään asiantuntijaroolissa kulahtanut huppari päällä.

      1. Itselleni sattui viime viikolla hieman vastaavanlainen tilanne: osallistuin (yökkärissä, petaamattomassa sängyssä lojuen :D) seminaariin, jossa olisikin ollut mahdollista ja jopa suotavaa pitää kameraa päällä. Itsevarmuuteen tuollainen ei omalla kohdallani vaikuta, mutta en kyllä kehdannut klikata kuvaa päälle, heh.

        Mutta postauksesi aiheeseen liittyen: asuin Lontoossa kolmisen kuukautta syksyllä 2019, ja säänmukainen pukeutuminen sekä lämpimät olovaatteet tulivat kyllä tutuiksi. Kumppareissa tallusteluni myös herätti huvittuneita katseita erityisesti silloin, kun liikuin ilman koiraa (ja muualla kuin lähipuistossa tai -kulmilla). Kertoo ehkä myös jotain brittien omasta pukeutumistyylistä ja -asenteesta, että kämppikseni väitti kivenkovaan ensimmäisten syyssateiden alettua, ettei Lontoossa tarvitse kumppareita, kun arvoin niiden ostamisen kanssa – pari päivää ja muutama litimärkä kenkäpari myöhemmin kumpparit alkoivat kuitenkin tuntua aika hyvältä satsaukselta. Mutta ehkä niitä mekkoja pääsee käyttämään viimeistään (suomalaisittain ihanan pitkän) kesäkauden aikana. 🙂

        En ole kommentoinut ennen, mutta näitä Cambridge-juttujasi ja post doc -kokemuksiasi on mukava lukea. Aurinkoista kevään alkua!

        1. Voi apua. 😀 Näistä kuvankäytöistä saisi kyllä ilmoittaa etukäteen jotta tietäisi miten varautua… 😉 Hupaisia anekdootteja näistä kyllä syntyy kun välillä huomaa että kuvan päälle laittaminen on tullut muillekin yllätyksenä.

          Todella kiva kuulla että olet ollut mukana seuraamassa seikkailuani jo jonkin aikaa! Välillä mietin kuinka paljon ulkomailla asuminen ja/tai akateeminen ura oikeasti kiinnostavat ihmisiä, mutta kiva kuulla että niitäkin on joita kiinnostaa juuri ko aiheet. 🙂 Hauskaa että sinullakin on kokemusta Britestä! Olen törmännyt tuohon ihan samaan kumisaapasparadoksiin; britit eivät niitä käytä, vaikka tarvetta kyllä olisi. Korkeintaan ne ”maalla” asuvat koiranomistajat. Sekä minä että täällä asuva suomalainen kollegani olemme menneet töihin kumisaappaissa toisistamme tietämättä ja saaneet kollegoilta ihan samanlaiset ihmettelyt. Sadehousut kollegat sentään kannustivat ostamaan heti ensimmäisten viikkojen aikana, ja ainakin kaikki aikuisemmat pyöräilijät käyttävät vähemmän esteettisiä neon-vaatteita.
          Minusta myös tuntuu että briteillä on aivan erilainen kylmyydensieto kuin meillä suomalaisilla. Miten joku voi lenkkeillä tammikuussa shortseissa?!

          Odotan kyllä kevättä ja kesää innolla. Täällä kevät on jo antanut merkkejä itsestään – päivä pitenee ja kukat ovat alkaneet kukkia, mutta öisin lämpötila menee edelleen nollaan tai jopa pakkaselle. Veikkaan kyllä että kuukaudessa keli kyllä lämpenee jo selvästi. Eiköhän sitä saa itsekin pukeutumiseen vähän variaatiota kelien ja rajoitusten purun ja elämän normaaliksi palautumisen myötä. 🙂

          Kivaa keväänalkua sinnekin! Jos sinulle tulee mitään tiettyjä toiveaiheita mieleen niin otan vinkkejä aina vastaan. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *