”En ole Robin Hood mutta voin vilkaista kukkaroosi”
Kun aloin pyöritellä aihetta mielessäni, ajattelin ensin, että tämä on yrittäjän nurinaa, joka kiinnostaa harvoja. Kun mietin vähän lisää, tulin siihen tulokseen, että tiettyyn ihmistyyppiin törmääminen ei valitettavasti ole vain yrittäjien kiusa vaan näitä tietynlaisia ”Robin Hoodeja” voi osua itse kunkin polulle jossakin tilanteessa. Se taas tekee aiheesta enemmän tai vähemmän kaikkia koskevan.
Siis mistä minä höpötän? Siitä tietystä ihmistyypistä, joka on aina valmis tarttumaan tilaisuuteen jättää jotakin maksamatta tai oman osuutensa hoitamatta.
Toisin kuin Sherwoodin metsän alkuperäinen sankari, tämä ihmistyyppi ei ole turhan tarkka siitä, että varastaisi rikkailta ja antaisi köyhille. Köyhiä voi edustaa ihan hän itse korkeimmassa persoonassaan. Ja se ”ryöstön” kohteen rikkaus… Senkään suhteen oman elämänsä Robin Hood ei ole mikään nipottaja eikä tulkitse asiaa turhan kirjaimellisesti. Jos olet joskus halunnut kokea itsesi varakkaammaksi kuin olet, hän tarjoaa sen elämyksen: hän näkee sinun lompakkosi ehdottomasti mahdollisuutena sen koosta riippumatta!
Tässä välissä on tosin sanottava, että suoranaisia varkaita on näistä henkilöistä aika harva – useammin käy niin, ettet saa sinulle kuuluvia rahoja, kuin niin, että toinen suoranaisesti kähveltäisi ne sinulta. Lopputulos on kuitenkin sama: toisella on jotakin sinulle kuuluvaa.
Mistä tällaisen kotikutoisen Robin Hoodin sitten tunnistaa? Ensimmäinen tuntomerkki on se, että hänen elämänsä on draamaa maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Kun hän on tilanteessa, jossa hänen pitäisi kantaa vastuunsa – eritoten taloudellinen – hän tulee läkähdyttämään sinut ongelmillaan. Kysytkö, voisiko hän maksaa velkansa? Hänen isoäitinsä kuoli juuri. Mainitsetko, että jokin lasku on maksamatta? Hänen lapsensa on sairas. Muistutatko, ettei hän ole vielä maksanut osuuttaan yhteisen tuttunne polttareista? Hän sai eilen loparit ja on nyt viemässä koiraansa eläinlääkäriin.
En väitä, etteikö näiden henkilöiden elämässä voisi olla draamaa oikeastikin paljon. Kun elämänhallinta on pahasti pakkasella, tokihan se aiheuttaa monenlaisia ongelmia! Tietyt vastoinkäymiset eivät myöskään ole sinänsä sopiva pilailun aihe. Silti mieleen voi joskus hiipiä, että monettako isoäitiä toinen onkaan saattamassa haudan lepoon – ja sopivasti juuri silloin, kun hänelle esittää hankalia kysymyksiä.
Toinen tuntomerkki on se, että tämän henkilön suusta valheet eivät pysy valkoisina eivätkä kohtuudessa. Hän saattaa väittää jotakin täysin päätöntä. Hän saattaa olla se nettikirppistelijä, joka saapuu (kolmen päivän säätämisen jälkeen) ovellesi noutamaan myymääsi astiastoa ja joka kysyessäsi rahojen perään sanoo sinulle päin naamaa, että hänhän maksoi juuri äsken – vaikka sinä tiedät yhtä hyvin kuin hänkin, ettei rahaa ole tässä kohtaamisessa nähty.
Kolmas tuntomerkki on se, että jos ensiksi mainitut konstit eivät toimi, hän kokeilee raivostumista. Hillitöntä syyllistämistä ja haukkumista. Sanotko sinä, että hän valehtelee? Miten kehtaat??? Raivoon todennäköisesti kokeillaan sekoittaa sopivassa – tai täysin sopimattomassa – suhteessa kahta ensiksi mainittua toimintatapaa. Hänen kiljuessaan tai pommittaessaan sinua viesteillä uudet valheet kerrostuvat vanhojen päälle ja hän kaivaa esiin vaikka peruskouluaikaisen poikaystävänsä petollisuuden osoittaakseen, että hän on uhri, jota ei sovi hätistellä. Hän voi salamannopeasti kutoa asian ympärille niin sotkuisen verkon, että alkuperäinen asia uhkaa kadota näköpiiristä.
Kuulostaako ihmistyyppi tutulta? Ellei kuulosta, onnittelen sinua! Siinäkin tapauksessa kehotan varovaisuuteen: näitä oman elämänsä Robin Hoodeja on aivan tarpeeksi paljon, jotta sinäkin voit vielä joskus törmätä sellaiseen.
Kun nyt olen esitellyt ongelman, on tietysti reilua esittää myös ratkaisuehdotus. Minulla jopa on sellainen, koska olen harjoitellut tämäntyyppisten henkilöiden kohtaamista (enemmän kuin olisin koskaan halunnut).
Keskeistä on ymmärtää, että kun kohtaat tällaisen henkilön, sinua pyritään manipuloimaan. Ehkä se on tietoista, ehkä se tulee toiselta jo tiedostamatta niin kuin hengittäminen, mutta siitä on joka tapauksessa kyse. Kotikutoinen Robin Hood haluaa, että olet kiusaantunut. Hän haluaa, että mietit, kehtaatko ohittaa hänen ”järisyttävät ongelmansa” ja niistä huolimatta vaatia häntä hoitamaan velvoitteensa. Hän haluaa sinun miettivän tuskanhiki otsallasi, voitko sanoa hänelle päin naamaa, että hän valehtelee. Hän haluaa sinun viimeistään pelästyvän raivoamistaan.
Jos haluat tarpeeksi kovasti välttää kiusallisen tilanteen, saatat ehkä antaa hänen vain viedä sen hiton astiaston, jonka hän väittää maksaneensa. Sen varaan hän laskee, ja todennäköisesti tämä taktiikka on erinäisiä kertoja hänen elämässään toiminut. Aika moni ihminen on nimittäin kovin kiltti ja välttää kiusallisia tilanteita jopa silloin, kun siitä tulee lovi heidän kukkaroonsa. Tämän ”Robin Hoodimme” tietää paremmin kuin hyvin.
Jottei sinun kukkarosi kevenisi tällaisten henkilöiden vaikutuksesta, sinun tulisi ennen muuta ymmärtää, mitä on tapahtumassa, ja pitää pää kylmänä. Kun sinua pyritään manipuloimaan, empatian ei tarvitse olla päällimmäisenä ohjaamassa toimintaasi, koska juuri sitä koetetaan häikäilemättä hyödyntää. Ei toki kannata jäädä kiistelemään siitä, onko toisen koira todellakin sairas, mutta asiaan kuulumattomat dramaattiset yksityiskohdat voi päättäväisesti sivuuttaa. Samoin totuuden voi sanoa, vaikka se tarkoittaisi toisen valheiden osoittamista. Kun toinen sitten siirtyy raivoamisvaiheeseen, pysy sinä edelleen tiukkana ja tiukasti asiassa. Minulle kuuluvat rahat tänne, kiitos.
Nämä kohtaamiset voivat olla stressaavia sellaisellekin, joka kohtaa tällaisia henkilöitä työnsä puolesta. Se ajatus kuitenkin lämmittää, että jos voi itse olla se, joka tekee röyhkeän manipuloinnin tyhjäksi, tulee samalla omalta osaltaan opettaneeksi, ettei epärehellisyys aina kanna hedelmää. Ehkä vielä enemmän lämmittää ajatus siitä, että vaikka tällaisten henkilöiden kanssa toimiminen on vastenmielistä ja stressaavaa, ne ovat kuitenkin pieniä hetkiä omassa elämässä. Se toinen taas joutuu elämään omaa valheellista, kaoottista elämäänsä ihan joka päivä.
(Toivottavasti löytäen jonakin päivänä tien ulos siitä.)
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuva ds 30/CC0/Pixabay
Tunnistan ihmistyypin!
Tulee mieleen heti tapaus, joka jättää systemaattisesti osuutensa majoituksesta maksamatta, lastaa ostoksensa toisten kärryyn kaupassa ja jättää osallistumatta kaikkiin keräyksiin koska käsillä on milloin mitäkin (yleensä auton korjaamiseen liittyvää) rahanmenoa. Tämä tyyppi ottaa ilman huonoa omatuntoa vastaan ilmaiset lounaat ja vaikka matkatkin! Rahapulastaan huolimatta kukkarosta löytyy aian killinki jos toinenkin arvokkaisiin konserttilippuihin ympäri Suomen…
Jännä käyttäytymismalli, nyt kun aloin oikein miettiä asiaa. Mikä saa jonkun ajattelemaan, että hän on oikeutettu elämään muiden kustannuksella?
Tuossapa taas opettelun paikka, että pysyisi asiallisen tiukkana eikä lähtisi mihinkään ihme neuvotteluihin tai kuuntelemaan kiusallisia tekosyitä.
”Mikä saa jonkun ajattelemaan, että hän on oikeutettu elämään muiden kustannuksella?”
Tämä on valtavan hyvä kysymys, mutta vastausta siihen on tosi vaikea saada, koska käsittääkseni harva tunnistaa/tunnustaa toimivansa noin. On siis hankala löytää ketään – edes anonyymina – avaamaan tuollaisen käytöksen syitä. Olen joskus yrittänyt löytää… 😀
Sen verran koen silti saaneeni selitystä irti moiselle käytökselle, että ilmeisesti osa ”Robin Hoodeista” todella mieltää asian niin, että jos jollakulla muulla on jotakin ja heillä itsellään on siitä pula, niin on vain oikein, että he nappaavat tästä oman siivunsa. Itse en ymmärrä enkä hyväksy muiden taloudellista hyväksikäyttöä edes silloin, kun hyväksikäytön kohde on huomattavan varakas. Harva hyväksikäyttäjistä kuitenkaan miettii asiaa edes niin pitkälle: heille riittää, kun toisella näyttää olevan jotakin, mistä he voisivat hyötyä – samapa se, vaikka toinen olisi oikeasti heitä itseään huono-osaisempi ja saavuttanut jotakin äärimmäisillä ponnisteluilla…
Uskon, että ”Robin Hoodien” draamailutaipumus sisältää myös vihjeen heidän motiiveistaan. Kenties nämä henkilöt kokevat, että heidän elämänsä on niin raskasta ja vaikeaa, että he voivat sen nojalla ottaa kaikenlaisia erivapauksia. Kuten vapauden jättää oman osansa maksamatta. (Enkä edelleenkään edes kiistä, etteikö näiden henkilöiden elämä voisi raskasta ollakin – usein he vain ovat itse vaikuttaneet tähän asiaan aika kovastikin…)
Huh, sellaista kyökkipsykologiaa tällä kertaa. 🙂 Mielenkiintoinen aihe, vaikkei varsinaisesti miellyttävä.