Huonon kuluttajan profiili

Olen jo aiemmin kirjoittanut kulutuksesta ja kohtuudesta, ja nyt kirjoitan lisää.

Tiedostavuus on tämän ajan sana. Kulutuksessa tiedostavuuden oletetaan kohdistuvan paljolti ilmastonmuutoksen torjuntaan mutta myös muihin asioihin kuten eläinten oikeuksiin ja tuotteiden alkuperään.

Useiden kuluttamiseen liittyvien keskustelujen pohjalta on hahmoteltavissa, millainen on kuluttaja suoraan monien painajaisista: Keski-ikäinen mies, joka asuu maaseudulla, ajaa kaikkialle henkilöautolla, mahdollisesti isolla dieselillä, pitää kasvisruokaa kaninruokana ja kauramaitoa vitsinä. Kutsuttakoon häntä vaikka Sepoksi. Tuollainen meno ei sovi nykyajan tiedostaviin arvoihin, ei sitten yhtään, eikö totta?

Minä tunnen joitakin tähän profiiliin sopivia henkilöitä. Tiedän myös, mikä on kolikon toinen puoli: Se on se, että näille samoille ihmisille shoppailu on usein kirosana. Vaatteista suuri osa saattaa olla 90-luvun puolelta, ja lähisukulaiset – tai vaimo, jos sellainen on – voivat tuntea punan nousevan poskilleen, kun samainen Seppo häpeilemättä patsastelee jopa rikkinäisissä vaatteissa. Matkailu ei useinkaan lukeudu hänen harrastuksiinsa, tai jos lukeutuu, niin siinä mittakaavassa, että joskus tulee käytyä naapurin kanssa ruotsinlaivalla.

Meidän painajaiskuluttajamme profiili alkoi sittenkin näyttää vähän toisenlaiselta, eikö totta?

Käännetäänpä katse toisaalle. Valveutuneeseen, kenties korkeakoulutettuun henkilöön, joka osaa ottaa selvää tuotteiden alkuperästä, suosii julkista liikennettä, tai jos on pakko henkilöautoilla, pyrkii hankkimaan sähköauton, syö kasvisruokaa tai ainakin kasvispainotteisesti. Ihanan tiedostavaa, eikö niin?

Seikka, joka minua ilmastoystävällisyydestä, vihreydestä ja eettisyydestä puhuvissa kuluttajissa on kohtuullisen usein pistänyt silmään, on seuraava: kuluttaminen ei ole välttämättä erityisen vähäistä. Shoppailla osataan antaumuksella, vaikka shoppailuretket eivät ehkä pikamuodin pyhättöihin suuntaudukaan. Ja usein ne kaikesta huolimatta suuntautuvat välillä sinnekin, vaikka siitä pidetään vähemmän meteliä kuin Suomessa valmistetuista brändiostoksista. Harva tuote näillä kuluttajilla myöskään näkee matkansa pään puhki kulumisen kautta. Vaatetuksen, sisustuksen yms. osalta halutaan uudistua (”raikastua”) nopeammalla syklillä, kuin tavarat kuluvat loppuun. Matkailukin on monelle heistä rakas harrastus.

Eipä ollut yksiulotteinen tämäkään profiili. Haluaisin jopa heittää sellaisen kysymyksen, että kumpi sitten on se huono kuluttuja: Seppo, joka pitkien välimatkojen seuduilla liikkuu autolla ja puree iltaisin mielellään lenkkimakkaraa oluen seurana, samalla kun se lenkkimakkara, olut ja sauna ovat useimpina päivinä ainoat vapaa-ajan huvit? Vai se kuluttaja, joka hallitsee hyvin tiedostavuuspuheen ja tekee sen mukaisia kulutuspäätöksiä mutta on toisaalta haka itsensä hemmottelussa shoppailun, kylpyläviikonloppujen ynnä muiden kaupallisten huvitusten keinoin?

Ratkaiseeko mainitun tiedostavuuspuheen hallinta todella sen, millaisia kuluttajia olemme? Ratkaisevatko sitä edes yksittäiset tapetilla olevat kulutusvalinnat kuten se, juoko lehmän- vai kauramaitoa?

Usein sanotaan, että pienilläkin teoilla on suuri merkitys. Itse pidän kyseistä lausetta turhankin armollisena. Se hellittelee hieman liikaa juuri niitä pieniä tiedostavia kulutusvalintoja. Eiköhän suurilla linjoilla kuitenkin ole vielä isompi merkitys, vai mitä? Tähän taas liittyy se, että jos todella haluamme kulutuksen muuttuvan, yksittäiset valinnat eivät kanna pitkälle.

Meidän tulisi luopua elämäntavasta, joka nojaa pitkälti kulutukseen ja jatkuvaan materian kautta tapahtuvaan uudistumiseen. Meidän ei tule määritellä itseämme uudelleen tiedostavina kuluttajina vaan lakata määrittelemästä itseämme kuluttamisen kautta. Yksinkertaiset nautinnot ja ylenpalttisuudesta luopuminen – lyhyesti sanottuna kohtuus – johtavat pitkävaikutteisempaan ja kestävämpään muutokseen kuin tiedostavien kulutusvalintojen aallonharjalla ratsastaminen. Näin minä asian näen.

Mieti hetki, miltä huonon kuluttajan profiili lopulta näyttää, kun riisutaan tiedostavuuspuheen köykäisimmät korulauseet ja katsotaan yksittäisiä valintoja pidemmälle. Sepossa, joka ensisilmäyksellä vaikuttaa huonolta kuluttajalta, on tarkemmin katsottuna paljon sellaista, josta voisi jopa ottaa oppia – kuten shoppailuinnottomuus ja vapaa-ajanvieton yksinkertaisuus.

Trendikkyyden puutteen ei pidä antaa hämätä.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

 

Kuva Steve Buissine/CC0/Pixabay