Kulutuksen kohtuullistaminen

Aloitetaan julmalla tosiasialla: me suomalaiset kulutamme rajusti yli tarpeen. Kerskakulutuksen elementtejä on usein nähtävillä jopa pienituloisten kulutuksessa. Ja mitä tarkoitan kerskakulutuksella? Jos sitä pitäisi kuvailla lyhyesti, sanoisin, että kerskakulutus on sitä, kun ei kuluteta tarpeeseen vaan koska mä voin.

Sitä, kuinka tiukka umpisolmu länsimainen kulutus alkaa olla, kuvastaa juuri se, millaisella tolalla myös monien pienituloisten eli vähiten kuluttavien kulutus on. Henkilö, joka tuntee ulkopuolisuutta ja ehkä jopa katkeruutta siitä, ettei voi kuluttaa tietyllä tavalla – jota pitää normaalina tai oikeutettuna – voi tuntemuksistaan huolimatta kuluttaa paljon yli tarpeen. Tämä ristiriita selventää myös sitä, kuinka valtava savotta kulutustottumusten laajemmassa muutoksessa vielä on. Ei ole helppo kääntää ajattelua siitä tunteesta, että on jäänyt paljosta paitsi, siihen tunteeseen, että itse asiassa nykyistä vähempikin riittäisi. Kuitenkin juuri tämä monien pitäisi pystyä henkilökohtaisella tasolla tekemään, jotta kulutuksen kelkka saataisiin käännettyä.

Itse uskon, että nuhteleminen saati syyllistäminen eivät ole kestäviä teitä muutokseen. Se, että ihmiset saadaan tuntemaan itsensä huonoiksi ja pahaa oloa kulutuksesta, ei toimi, jos samalla kulutus on edelleen valtava tai joskus ainoa mielihyvän lähde. Tämä johtaa vain sisäiseen ristiriitaan, jossa kulutusta muutetaan vähän tai näennäisesti tai ei lainkaan – kenties ainoastaan salataan ja peitellään sitä. (Enkä muutenkaan usko muutokseen pahan kautta!)

Se, mitä tulisi saada muutettua, on kokemus kulutuksesta ja sen suhteesta mielihyvään. Paitsi että mielihyvää voidaan etsiä aiempaa enemmän muusta kuin kulutuksesta, kulutusta voidaan myös muuttaa siten, että se edelleen tarjoaa mielihyvää mutta kestävämmällä tavalla.

Esittelen tässä neljä ajatusta siitä, miten kulutusta mielestäni voi kohtuullistaa.

Hyödynnä ja arvosta olemassa olevaa materiaa

Ei ole realistista ajatella elämää ilman tavaroita. Meillä on aina materiaa ympärillämme ja tarvitsemme sitä. En ajattele, että olisi myöskään väärin nauttia materiasta. Mutta täytyykö nautinnon syntyä ostamisesta eli aina vain uuden hankkimisesta?

Esimerkiksi vaatteiden osalta ihania oivalluksia voi syntyä muuallakin kuin vaatekaupan sovituskopissa. Vaikka vaatteet olisivat vuosia vanhoja, niitä voi yhdistellä uusilla tavoilla, liittää niihin jonkin kivan asusteen… Raikkaat, mielihyvää tuottavat asukokonaisuudet eivät edellytä ostamista. Tämä täytyy vain sisäistää ja kehittää mielikuvitustaan niin, ettei kauneuden luominen edellytä aina kauppareissua.

Ellei ole hyvin minimalistinen ihminen tai tehokas konmarittaja, kotoa löytyy helposti tavaraa niin paljon, ettei kaiken olemassaoloa välttämättä edes muista. Itse en ole himohamstraaja, jolla olisi koti täynnä tavaraa lattiasta kattoon. Silti pari kertaa vuodessa tekemäni isomman siivouksen yhteydessä tulee aina vastaan jotakin, jonka kohdalla ajattelen, että ai joo, minulla on tällainenkin, tämänhän voisi ottaa käyttöön!

Esimerkiksi viime syksynä kävi niin, että minulta hajosivat jalkineet ja tarvitsin nopeasti uudet kurakeleihin soveltuvat varsikengät. Muistin, että minulla oli varastossa yksi pari, jonka olin vuosia sitten saanut lahjaksi ja pian poistanut käytöstä. Syy ei tainnut olla sen syvällisempi kuin se, että kengät eivät olleet silmääni miellyttävät. Eivät ne varastossa olleet kaunistuneet, mutta olin tyytyväinen, kun sain äkkiä jotkin kurakelin jalkineet käyttöön. Ja nekin tuli sitten käytettyä loppuun asti.

Voisitko sinäkin tehdä löytöretkiä omiin kaappeihisi ja varastoihisi? Voisiko niistä löytyä jotakin käyttökelpoista tai ehkä jopa tosi ihanaa, jonka voisit hyödyntää uuden ostamisen sijaan?

Muistathan myös, ettei tavaraa ole aina välttämätöntä heittää pois, kun se menee rikki. Vaikka nykyään aika harvoin korjautetaan muuta kuin kaikkein kalleimpia tavaroita, usein se olisi mahdollista. Mikset kokeilisi?

Harkitse ostoksia pitkää aikaväliä ajatellen

Tosi usein törmää siihen, että tavaroita ostetaan hyvin lyhyttä aikaväliä palvelemaan. Saatetaan tehdä paljonkin hankintoja esim. kesälomaa tai talvista Lapin-reissua varten. Yllättävän monilla on myös tapa ostaa kausivaatteet joka vuosi uudestaan. Uutta talvitakkia ja talvikenkiä ei välttämättä osteta siksi, että vanhat olisivat hajonneet, vaan ne ostetaan joka syksy tavan ja vaihtelun vuoksi.

Käsi pystyyn, kuka tunnistaa sen ilmiön, että kun aloitetaan uusi harrastus – tai jopa vain käydään kokeilemassa uutta juttua – homma aloitetaan ostamalla välineet? Löytyykö sinun varastoistasi kerran käytetyt lasketteluvälineet? Tai onko pihavajassasi se vähän parempi polkupyörä, jolla sinun piti alkaa fillaroida ahkerasti mutta jota ei edelleenkään ole edes kunnolla sisäänajettu?

Kun aloitin lapsena liikuntaharrastuksen, silloin oli tavallista, ettei harrastusta varten aluksi ostettu käytännössä mitään. Pakolliset varusteet lainattiin. Vasta, jos oli selvää, että harrastus tulee jatkumaan ja kehittymään, panostettiin varusteisiin (jos vanhemmilta heltisi rahaa). Nykyään en ole nähnyt, että kyseisen lajin parissa juuri kukaan tekisi näin. Hienoilla varusteilla aloitetaan, sitten katsotaan, kiinnostaako kenties itse lajikin. Tämä mielestäni kuvaa nykyaikaa surullisen hyvin. Monet asiat alkavat ostamisesta, eivätkä kaikki juuri sitä pidemmälle jatkukaan.

Minusta olisi hyvä pitää tavoitteena, että jos ostaa tavaran, se ostetaan käytettäväksi loppuun asti. Tavaroita ei pitäisi ostaa sillä ajatuksella, että voi kun tämä neulepaita olisi kiva kaverin illanistujaisiin. Jos sinne illanistujaisiin kuitenkin ostaa uuden paidan, pitäisi miettiä sen elinkaari loppuun asti. Ensin tulisi pohtia, onko minulla todella tarvetta uudelle neulepaidalle. Jos on, millainen sen tulisi olla, että sille olisi käyttöä illanistujaisten jälkeenkin? Tässä vaiheessa katseen on hyvä hakeutua omiin vaatevarastoihin: minkä kanssa käyttäisin neulepaitaa ja millainen sen tulisi olla, että se sopisi yhteen olemassa olevien vaatteideni kanssa?

Vaate- ja asustehankinnoissa kannattaa mielestäni aina miettiä kokonaisuuksia: Jos hankkii jonkin vaatteen tai asusteen, se voi olla käyttökelvoton, vaikka olisi kuinka hieno, ellei omista mitään, minkä kanssa se sopisi yhteen. Siksi kannattaa pyrkiä rakentamaan vaatekaappinsa sisältöä tietoisesti niin, että siellä on paljon yhteen sopivia vaatteita ja asusteita. Tämä lisää vaatteiden käyttökertoja ja todennäköisyyttä siihen, että vaatteet tulevat käytetyiksi loppuun.

Seuraavan kerran, kun menet kauppaan ostamaan jotakin, yritä muuttaa ajatteluasi niin, ettet ostakaan tavaraa tiettyyn tilanteeseen tai sesonkiin – vaan ostat sen ilahduttamaan sinua oikein pitkäksi aikaa, kunnes tavara on elinkaarensa päässä.

Älä huijaa itseäsi ”paremmalla kulutuksella”

Ihmisten omatunnon tuskat kuluttamisen suhteen eivät ole jääneet markkinamiehiltä huomaamatta. Hyvä omatunto koetetaan saada purkitettua ja tuotteistettua: osta eettistä, ilmastoystävällistä, kotimaista! Vaikkei edes mietittäisi sitä, pitävätkö tuotteiden eettisyyslupaukset aina paikkansa, näen joka tapauksessa ongelman siinä, että hyvää omatuntoa etsitään ostelemalla.

En väitä, ettei sillä olisi mitään merkitystä, mitä ostaa. Usein paras ratkaisu kuitenkin olisi ostamatta jättäminen. Jos kuluttaa edelleen selvästi yli oman tarpeen, perusongelma ei ole kadonnut minnekään, vaikka ostaisi erilaisia tuotteita. Jos olet ostamassa tarpeetonta T-paitaa, paras vaihtoehto on, jos pystyt muuttamaan ajatteluasi niin, että jätät tarpeettoman tuotteen ostamatta. Se on korkeintaan toisiksi paras vaihtoehto, että keksit tavan ostaa T-paidan eettisemmin. Pahimmillaan se ei ole sitäkään vaan itsensä huiputtamista.

Sitä paitsi tuotteiden eettisyyden korostamisessa on myös eräs eettinen ongelma: usein tähän niin sanottuun eettisyyteen voi panostaa vain, jos rahaa on käytössä riittävästi. Ihmisten syyllistäminen vääränlaisten tuotteiden ostamisesta osuu siis usein kipeästi vähävaraisiin, joilla ei välttämättä ole varaa ostaa kuin halvinta. Tämä voi johtaa asetelmaan, jossa rajusti kerskakuluttava hyvätuloinen katsoo kuluttavansa kestävämmin kuin paljon vähemmän kuluttava pienituloinen vain, koska hänellä on varaa satsata ns. eettisiin tuotteisiin. Tämä johtopäätös ei ole välttämättä oikea eikä ohjaa kulutusta parempaan suuntaan.

Kehottaisin suhtautumaan harkitsevasti jopa käytetyn tavaran ostamiseen. Olen joissakin tuttavissani huomannut sellaista, että mahdollisuus ostaa ja myydä käytettyä tavaraa alentaa kuluttamisen kynnystä. Vaikka ostoksensa tekisi kirpputorilla, tämä voi ruokkia elämäntapaa, jossa eletään jatkuvan kuluttamisen kautta. Itseltään voisi kysyä, täytyykö minun todella ostella näin paljon? Edes kirpputorilta?

Vielä ikävämmin kierrettä ruokkii se, jos uuden ostamisen kynnys madaltuu siksi, että kokee voivansa tarvittaessa myydä tavaran eteenpäin, jos sille ei olekaan käyttöä tai se ei miellytä.

Ellet oikeasti tarvitse jotakin, harkitse tätä yksinkertaisinta vaihtoehtoa: älä osta. Asian kääntöpuoli on se, että kun todella tarvitset jotakin, voit ostaa sen hyvillä mielin, ilman että sinun täytyy koettaa samalla ostaa omatuntoasi puhtaaksi.

Sitten tärkein: priorisoi

Kuten jo aiemmin sanoin, emme pääse kokonaan materiasta emmekä ostamisesta – eikä tarvitsekaan päästä. Kaikesta kirjoittamastani huolimatta näen varsin pienenä ongelmana sen, jos joku ostaa kenkiä kuin Carrie tai odottaa sormet syyhyten aina uusinta kännykkämallia. Isoin ongelma ei ole se, että kulutetaan paljon omiin intohimoihin, vaan se, että kulutetaan liikaa lähes kaikessa.

Monilla on kenkäpareja tuplasti yli tarpeen, vaikka kengät eivät erityisemmin kiinnosta. Vaatekaappi pursuaa tavaraa, vaikkei peilin edessä pahemmin viihdytä. Puhelimet vaihtuvat tavan vuoksi usein, vaikkei niiden ominaisuuksista piitata. Kaikenlaisia tavaroita vaatteista astioiden kautta autoihin päivitetään tuhkatiheään, ei syvästä kiinnostuksesta, vaan koska sellainen on ajan tapa. Toisin sanoen ei valita eikä priorisoida vaan yleisesti vain kulutetaan todella paljon, tai ainakin sitä omien taloudellisten realiteettien puitteissa yritetään vimmatusti.

Kyseinen ilmiö lienee sidoksissa siihen, että priorisoiminen on monelle muutenkin vaikeaa. Elämälle ei osata määritellä suuntaa eikä tehdä valintoja vaan asenne on kaikki mulle heti. Tämä sitten heijastuu myös kulutukseen. Asialle on kuitenkin paljonkin tehtävissä, jos vain haluamme tarpeeksi.

Mieti seuraavalla kerralla, kun olet ostamassa jotakin, mikä ei sisälly elämäsi suurimpiin intohimoihin, että voisitko olla ostamatta. Jos voisit, asiaan liittyy sellainen porkkana, että tärkeimpiin kiinnostuksenkohteisiin voi satsata eri tavalla, jos rahaa ei mene tolkuttomasti vain siihen, että pitää kerskakulutuksen rattaat pyörimässä.

On aina parempi, jos niitä kiinnostuksenkohteita voi lisäksi jalostaa niin, ettei niidenkään keskiössä ole kuluttaminen.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Th G/CC0/Pixabay (ylimmäinen), Michal Jarmoluk/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja Andreas Lischka/CC0/Pixabay (alimmainen)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *