Joulu – enemmän perinne- ja vähemmän kulutusjuhla

Kirjoitin edellisessä postauksessa kulutuksesta aika laajasti ja maailmaa syleilevästi. Nyt otan käsittelyyn ajankohtaisemman ja konkreettisemman aiheen: joulun ja siihen liittyvän moninaisen kulutuksen.

Valitettavasti joulu näyttäytyy yliampuvana kulutusjuhlana monien sellaistenkin silmissä, jotka eivät tavallisesti kanna huolta kerskakulutuksesta. Vielä valitettavampaa on, että tälle ajatukselle on tietysti paljonkin aihetta: jouluna käytetään valtavia summia kulutukseen, ostellaan suuret määrät kaikenlaista tavaraa ja tehdään shoppailusta melkein urheilua.

Näin asian ei kuitenkaan tarvitsisi olla.

En halua olla joulun ankeuttaja, joka julistaa, että pelkkiä nuudeleita syöden ja ihan arkisesti elellen meidän pitäisi joulumme viettämän. Ehei. Olen itse asiassa aika tavalla jouluihminen ja pidän joulusta kovasti, osittain myös sen kaupallisesta puolesta. Haluaisin kuitenkin sanoa muutaman sanasen kohtuudesta ja siitä, miten siihen voisi mielestäni päästä – ilman että joulusta täytyy riisua pois kaikki kaupallinen hauska ja esimerkiksi lahjojen saamisen ja antamisen ilo.

Minusta voisi miettiä, mikä osa kulutuksesta on oikeasti itselle tärkeintä joulutunnelman saavuttamiseksi. Omalla kohdallani olen päätynyt seuraaviin: ruoat, lahjat, joulukortit. Haluan syödä jouluna hyvin ja muistaa muutamia minulle lähimpiä ihmisiä huolella valituin lahjoin. Lisäksi haluan ennen joulua lähettää pienen tervehdyksen henkilöille, joita ei muuten tule ehkä muistettua tarpeeksi. Jos vielä mainitsen joitakin pienempiä suosimiani jouluiloja, niin joulukalentereista ja -kynttilöistä pidän myös.

Joulun varjollahan myydään kuitenkin ihan kaikkea: mieletön määrä koristeita kuusenkoristeista sisustustyynyihin, jouluisia vaatteita alusvaatteista neulepaitoihin, joulukuvioista vessapaperia… Samalla, kun myydään ne lämpimät, punaiset pörrösukat ja tonttukuvioiset petivaatteet, myydään myös mielikuvaa ihanasta, kiireettömästä jouluaamusta. Mutta täytyykö se todella ostaa?

Tässä kohdin voisi mielestäni harkita painavansa jarrua kulutuksessa – ja erityisesti miettiä sitä, että missä määrin tämänkaltaisia asioita täytyy hankkia joka vuosi eli missä määrin joulun rekvisiittaa täytyy koko ajan uudistaa. Jouluaamu voi uskoakseni olla ihana myös ilman, että tänä vuonna on taas ostettu uudet pörrösukat.

Jouluunhan sopivat perinteet oikein mainiosti. Itselleni yksi joulun perinteistä on se, kun kaivan joka joulu esiin ne samat, vanhat ja tutut joulukoristeet, joista osa on lähtöisin jo lapsuudestani. Siinä pääsee ihanasti joulun tunnelmaan, kun voi koristeita sormeillessaan muistella kaikkia niitä jouluja, joissa ne ovat jo olleet mukana.

Jotta hankkisin jouluun jotakin uutta tavaraa, sen täytyy tehdä minuun iso vaikutus. Joskus joulurekvisiitan uudistaminenkin tulee toki ajankohtaiseksi. Tänä vuonna olen joutunut poikkeuksellisesti ostamaan paljonkin jouluvaloja, koska monet vanhoista jouluvaloista olivat varastossa sanoneet sopimuksen irti. Jonkin niistä mieheni sai tosin elvytettyä. Samoin lasisia joulukuusenkoristeita ostin muutamia vuosia sitten kerralla vähän enemmän, kun edellisenä jouluna kuusi oli päässyt kaatumaan ja herkimmistä koristeista aika moni hajonnut.

Yleisesti ottaen ostan tuontapaista joulurekvisiittaa kuitenkin varsin vähän, monina jouluina en ollenkaan. Juuri siitä syystä, että sitä on jo ennestään aivan tarpeeksi.

Vaatteiden suhteen luotan myös perinteisiin: Minulla on tiettyjä jouluun sopivia vaatteita (punaisia, pörröisiä…), joita käytän vuosi toisensa perään. En ole nähnyt mitään syytä ostaa joka vuosi erikseen uutta ”hauskaa jouluneuletta”. Äitini vei pitkään homman vielä pidemmälle: Hän käytti vuosi toisensa perään jouluaattona samaa asua, kunnes se oli jo aivan puhki hiutunut. Perinne sai alkunsa sattumalta, kun äiti piti vahingossa samaa asua parina jouluna peräkkäin ja siitä muu perhe sai päähänsä, että se on äidin jouluasu, jonka käyttöä vaadittiin seuraavinakin vuosina.

Mielestäni olisi hyvä, jos jouluihin luotaisiin enemmänkin tuollaisia perinteitä, jotka nojaavat pikemminkin tuttuuteen kuin uutuuteen.

Yksi iso aihekokonaisuus käsiteltäväksi olisivat tietysti joululahjat – eli ne, jotka usein ovat joulun kulutusmanian keskiössä. Joululahjoista saisi kirjoitettua erillisen ja vaikka kuinka laajan postauksen, mutta tyydyn tässä toteamaan muutaman perusperiaatteeni joululahjojen ostossa.

Ensinnäkin ostan lahjoja vain harvoille henkilöille. Tämä käsittää lähinnä vain perheeni, nykyisen ja lapsuuden perheen. Emme ole harrastaneet kaverien kesken kaverilahjoja.

Toisekseen ostamani lahjat ovat kolmenlaisia:
1) Selkeään tarpeeseen – eli jotakin sellaista, jota varmasti tiedän toisen tarvitsevan
2) Täysosumat – eli ne jutut, joista uskallan olla lähes varma, että ne ilahduttavat toista
3) Syötävät ja juotavat joululahjat

Tällä lahjojenostotaktiikalla olen uskoakseni onnistunut hyvin välttämään sen, etten ostele kenellekään turhaa krääsää. Myönnän toki, että etenkin syötävät joululahjat varmasti jakavat mielipiteitä – joidenkin mielestä jokin suklaarasia on turhinta ja tylsintä ikinä!

Muistuttaisin kuitenkin, että syötäviäkin lahjoja voi antaa monella tavalla. Suklaarasian ei tarvitse olla halpamarketin ”kolme kympillä” –rasia vaan se voi olla esimerkiksi käsin tehtyä laatusuklaata, jolloin se vaikuttaa jo ihan eri tavalla harkitulta ja laadukkaalta lahjalta. Itse aion tänä vuonna tilata kotimaiselta suklaanvalmistajalta muutamia suosikkejani ja laittaa niitä osaksi lahjakasseja. Eikä syötävän lahjan tietenkään aina tarvitse olla suklaata – nykyään on saatavilla esim. todella laadukkaita lakritseja!

Syötävissä ja juotavissa lahjoissa on myös se hyvä puoli, että jos kuitenkin menee pieleen eikä toinen syö suklaata eikä juo alkoholia, vaikka olet mennyt antamaan lahjaksi suklaarasian ja punaviiniglögin, niin ne on yleensä helppo antaa eteenpäin. Suklaarasian voi laittaa työpaikan kahvihuoneeseen, jossa se todennäköisesti tekee kauppansa, ja glögillekin luultavasti löytyy juoja. Ne eivät siis todennäköisesti mene täysin hukkaan! Toisin kuin tarpeeton tavara, joka saattaa pahimmillaan päätyä suoraan roskiin…

On muuten yksi asia, jota haluan kehottaa jokaista harkitsemaan: se, kenelle lahjoja on tarpeellista ostella. En sano, että olisi väärä tapa ostaa lahjoja esim. kavereille, mutta sen sijaan sitä miettisin jo aika tarkkaan, onko tarpeen ostaa lahjoja esim. työkavereille, lasten opettajille tai omalle vakituiselle parturi–kampaajalle. Puolitutuille ostetuissa lahjoissa on se huono puoli, että ne ovat helposti täysi huti, koska toista ei tunne kovin läheisesti – ja osittain myös siksi, että puolitutun lahjaan ei todennäköisesti edes halua panostaa kovin paljon.

Ei tämäkään asia tietenkään ole mustavalkoinen. Olen itsekin saanut tietyltä asiakasryhmältä joululahjan, joka ilahdutti minua kovasti. Se oli selvästi aika mietitty lahja. Jos siis koet ehdottomasti haluavasi muistaa vaikka sitä lapsen ihanaa opettajaa, ei se väärin ole! Kyseenalaistaisin kuitenkin erityisesti sellaisen lahjojen ostelun, joka kumpuaa vain siitä tunteesta, että ”jotakin hänellekin varmaan kuuluisi ostaa”. Noissa tilanteissa käy helposti niin, ettei lahja ole merkityksellinen sen enempää antajalle kuin saajallekaan.

Ennen muuta kuitenkin toivon, että jokainen löytäisi jouluunsa iloa, rauhaa ja lämpöä, millä keinoin itse kukin ne sitten kokeekin löytävänsä!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Bianca van Dijk/CC0/Pixabay (ylempi) ja Alexandr Podvalny/CC0/Pixabay (alempi)