Pari lasia laatuviiniä eli Parempaa Juomista

Kritisoidessani alkoholinkäyttöä en ole uuden asian äärellä. Raittiuden puolesta on viime aikoina puhuttu paljon, ja etenkin nuorten ihmisten keskuudessa se on jopa jonkinlainen trendi. (Alkoholinkäytön viimeaikaisista tuulahduksista voi lukea enemmän esim. tästä Ylen artikkelista.)

On kuitenkin yksi alkoholinkäyttöön liittyvä ilmiö, jota en malta olla käsittelemättä ja joka tökkää silmään varsin usein.

Otetaanpa ajatusleikki. Keski-ikäinen, vähän nuhjuiseen T-paitaan pukeutunut mies jakaa perjantaina somessa kuvan itsestään kaljatölkki kädessä. ”Tästä se viikonloppu lähtee!” Mitä ajatuksia tämä herättää ja millaisia mielikuvia liität tässä yhteydessä alkoholiin? Saanko arvata: Kaljatölkki tämän sankarin kädessä ei saa sinua ajattelemaan hänestä ainakaan positiivisemmin. Saatat kenties ajatella, että jaahas, hauska viikonloppu edessä, mutta sekään ajatus ei ehkä ole täysin vailla sarkasmia.

Tai kenties tuon esimerkin luettuasi totesit vain, että huh, sinun somekavereissasi ja seurattavissasi ei ole tuollaisia kuvia jakavia henkilöitä. Ei ole minunkaan.

Jatketaanpa ajatusleikkiä ehkä tutumpiin kuviin: Keski-ikäinen, tyylikkäästi pukeutunut nainen jakaa itsestään kuvan kuohuviinilasi kädessään. ”Projekti päätöksessä, kiitos maailman parhaat työkaverit!” Entä mitä ajattelet tästä kuvasta? Onko kuohuviinilasi pitkä miinus ja tahra kuvassa vai ovatko mielikuvat erilaisia kuin ensimmäisen esimerkin kohdalla? Tuntuuko kuohuviinilasi olevan osa viestiä, joka välittää menestyksen, hillityn hauskanpidon ja sosiaalisuuden ilosanomaa? Voi olla, ettet juuri sinä ajattele näin, mutta kuvan jakaja todennäköisesti ajattelee. Hän tiedostaa, että kuohuviinilasi ei ole ristiriidassa myönteistä viestiä välittävän kuvaston kanssa vaan se sopii siihen vallitsevassa kulttuurissa hyvin. Jos hän uskoisi viestin olevan sama kuin ensimmäisen esimerkin kaljatölkin kohdalla, hän ei jakaisi moista kuvaa.

Otetaanpa sitten tosiasiat tosiasioina: molemmissa esimerkeissä henkilö viettää aikaansa alkoholia juoden ja pitää tätä asiana, joka kannattaa ilmoittaa somessa. Missä tosiasiallisesti on ero? Juoman hinnassa? Siihen liitetyssä sosiaalisessa statuksessa? Siinä monimutkaisessa prosessissa, joka määrittää, millaisia mielikuvia mihinkin asiaan liitämme? Kuitenkaan kroppamme ei tiedä näistä asioista mitään. Maksallemme alkoholi on alkoholia, ja se vaikutus, joka alkoholilla on kehoomme ja mieleemme, ei kysy nautitun juoman hintaa.

Kenties siihen voisi vedota, että suttuisella kaljoittelijalla nautitun alkoholin määrä lienee suurempi. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, ei läheskään. Aika moni saa itsensä sillä hyvällä viinilläkin melkoiseen kuntoon. (Tosin usein hälyttävämpää on se, jos sitä viiniä voi litkiä suuren määrän ilman, että kunto on vielä kummoinenkaan…)

Tässä vaiheessa on hyvä sanoa, etten itse ole absolutisti. En myöskään erityisesti vastusta laillisten päihteiden kohtuullista käyttöä. Tiedän kuitenkin, että missä itselleen valehtelu ja päihteet yhdistyvät, on aina isoja vaaranpaikkoja. Alkoholinkäytön osalta itselle valehtelun suossa ollaan vielä aika syvällä, niinkin syvällä, että kyse on enemmänkin kollektiivisesta valheesta.

Ongelmahan on paljolti se Parempi Juominen: se laadukkaiden viinien maistelu ja pienpanimoiden erikoisoluiden juonti design-maljakon näköisistä laseista. Tämäkään ei ole ongelma sinänsä, vaan nimenomaan se, että tällainen toiminta on niin raskaasti koristeltu kulttuurilla, menestyksellä ja kaikella muulla kivalla, ettei monikaan ole ihan valmis myöntämään, mitä siellä koristeiden alla on: alkoholin eli päihteiden käyttöä. Ihan juuri sitä.

Juon minäkin viiniä mieluummin kuin bulkkikaljaa suoraan tölkistä. Paljonkin mieluummin. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei ikinä kuvittele alkoholin juomisen olevan jotakin muuta kuin se on. Viiniä hyvässä seurassa juova nainen juo alkoholia, eikä se ole alkoholinkäytön kannalta eri asia kuin nuhjuisen setämiehen kaljoittelu yksin autotallissa. Tyylipisteitä näistä toimituksista kukin voi jakaa haluamallaan tavalla, mutta alkoholi on alkoholia eikä itselleen pidä missään olosuhteissa väittää muuta.

Palaan vielä niihin some-kuviin. Minua häiritsee enemmän kuin vähän se, että alkoholia käytetään osana myönteistä kuvastoa. Kun asioita kuten ystävyyttä, hauskuutta, lomaa, juhlaa ja menestystä pyritään indikoimaan alkoholin välityksellä, se on sellaista kuvakieltä, jonka kanssa olisi syytä olla varovainen.

Leveästi hymyilevillä perheenäideillä on iloa ilmaisevissa kuvissaan minun makuuni turhan usein viinilasi kädessä. En silti tarkoita, että olisin tiukan sensuurin kannalla ja että minusta kaikki alkoholiin liittyvä pitäisi siivota kuvista. Mutta kovin usein se viinilasi päinvastoin – ja kirjaimellisesti – nostetaan esiin.

Kuten alussa totesin, nuorison kohdalla on havaittavissa merkkejä aiempia sukupolvia vähäisemmästä alkoholinkäytöstä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole niiden aiempien sukupolvien ansiota. Muistan eräätkin illanistujaiset, joissa äidyttiin keskustelemaan alkoholinkäytöstä lasten nähden. Esitettiin sellainen – ei aivan ennenkuulumaton – ajatus, että lapsille on itse asiassa hyväksi, kun he näkevät järkevää alkoholinkäyttöä. Tällä näkemykselle nyökyteltiin tyytyväisinä ja toinen toisiaan selkään taputellen.

Itse mietin, että on toki hyvä, etteivät lapset joudu näkemään hillitöntä alkoholinkäyttöä. Minulla ei myöskään ole tarvetta ehdottoman jyrkästi tuomita alkoholinkäyttöä perheellisten sen enempää kuin muidenkaan osalta. Se ajatus minulle ei kuitenkaan auennut, miksi lapset erityisesti tarvitsisivat alkoholinkäytön mallia.

On ehdottomasti parempi, että jokaviikonloppuisen, virkavallan saapumiseen huipentuvan kännäämisen sijaan lapset näkevät, että isä nauttii saunoessaan tölkin lempioluttaan ja äiti lasin viiniä sunnuntaina pataruoan kanssa. Eikö silti vielä parempi olisi, ettei lapsille ylipäätään viestittäisi alkoholin kuuluvan tiettyihin hetkiin? Saunassa voinee käydä myös alkoholittomien virvoitusjuomien voimalla ja hyvän ruoankin saa varmasti alas ilman viiniä – enkä todellakaan tiedä, miksei juuri tämä olisi loppupeleissä se kaikkein paras oppi ja viesti.

Tuskin tähän on monellakaan vastausta. Usein sitä vastausta ei kukaan myöskään penää, koska samassa veneessä kelluu moni, ja jos aiheesta käytävässä keskustelussa on hiukan valheellisia sävyjä, ne otetaan avosylin vastaan.

Ehkä silti löytäisimme valokuviimme hauskuuden ja hymyn myös ilman viinilasia?

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuva Nuno Santos/CC0/Pixabay