Somen ja sähköisen viestinnän rajoittaminen

Kuulun siihen sukupolveen, jolle internetin avara maailma on tullut tutuksi jo ennen aikuisuutta. En kuitenkaan kuulu siihen sukupolveen, jolle olisi lapsena tylsinä hetkinä lykätty kännykkä tai tabletti käteen. Lyhyesti sanottuna minulle internet, some ja näiden käytön mahdollistava teknologia ei ole ollut olemassa aina mutta olen kuitenkin kasvanut siihen.

Jos kertoisin tarkkaan, miten käytän somea, moni määrittelisi minut sen perusteella 10-20 vuotta vanhemmaksi kuin olen – tai ainakin oudoksi ja syrjäytyneeksi. (Se outous on toki joka tapauksessa mielipidekysymys!)

Miten tähän on sitten päädytty? Osin vahingossa, osin tietoisesti. Vahingoksi laskettaneen se, etten aina ole tehnyt tietoista päätöstä olla ryhtymättä jonkin some-kanavan käyttäjäksi. Tietoisen päätöksen sijaan kyse on ollut siitä, ettei minua ole vain kiinnostanut. Ei ole ollut oikein aikaa eikä elämässä mitään ylimääräistä koloa, jonka olisin halunnut täyttää jollakin uudella asialla. Kun yhtälöön lisätään se, että olen aina kokenut harvinaisen vähän sisäistä painetta olla mukana kaikessa siinä, mikä on pinnalla, niin moni asia on vain jäänyt.

Toisaalta olen jo pitkään myös tietoisesti rajoittanut esimerkiksi erilaisten sovellusten käyttöönottoa. Olen vetänyt rajan siihen, että olen mukana vain siinä, mikä minua oikeasti kiinnostaa ja minkä koen antavan minulle tarpeeksi. (Tai minkä käytännön edut ovat täysin kiistattomat.)

Hyvä esimerkki on puhelimeni sisältö. Sovellukset eivät kauheasti rasita sen muistia, koska minulla ei ole toistaiseksi ladattuna yhtään sosiaalisen median tai viestintäsovellusta. Tai no, tekstiviestejä puhelimellani voi toki lähettää…

Näissä päätöksissä on ollut hiukan radikaalejakin sävyjä, lähinnä yritystoiminnan osalta. Se, missä en ole mukana, rajoittaa luonnollisesti niitä kanavia, joiden kautta asiakkaat voisivat olla minuun yhteydessä. Olenko menettänyt tämän vuoksi näkyvyyttä? Asiakkaita? Tuloja? Varmaankin olen. Toisaalta olen myös säästänyt hurjan määrän työaikaa, jota minun ei ole tarvinnut käyttää lukemattomiin kanaviin liittymiseen, monenlaisen sisällön tuottamiseen, eri kautta tuleviin viesteihin vastaamiseen…

Lisäksi haluan nostaa esiin omaan kokemukseeni perustuvan huomion: mitä perinteisimmin keinoin asiakas ottaa yhteyttä, sitä todennäköisemmin hän on tosissaan. Jos asiakas vaivautuu soittamaan, todennäköisyys asiakassuhteen syntymiseen on suorastaan hyvä. Sähköisessä viestinnässä taas olen törmännyt siihen, että mitä enemmän asiakas tykittää matalan kynnyksen viestejä – siis lyhyitä, harkitsematta kirjoitettuja, kenties jopa anonyymeja – sitä epätodennäköisempää on, että hän olisi ostamassa mitään. Tämä voi kuulostaa tylyltä huomiolta, mutta olen erinäisiä kertoja näpytellyt vastausviestejä aina vain uusiin kysymyksiin pelkästään todetakseni, että se oli taas kerran ajan hukkaa.

Tällä halusin vain avata sitä, että joskus some-aktiivisuudessa on kyse muustakin kuin yksityiselämään liittyvistä päätöksistä. Jokaisen kohdalla siinä on kuitenkin kyse vähintään niistä. Voin suositella lämpimästi sitä, että somen ja sähköisen viestinnän kanavien käyttöä harkitsee tarkkaan ja tekee harkintansa pohjalta rajanvetoja. Kaikessa ei tarvitse olla mukana.

Tästä on mielestäni kolme selvää etua:
1) Ajansäästö. Monien eri some-kanavien käyttö vie kiistatta aikaa. Kun käymme läpi erilaisia sisältöjä ja viestejä, reagoimme ja vastaamme, tämä vie aikaamme. Mitään arvokkaampaa meillä ei ole, joten sitä tulisi käyttää harkiten. Onko sinun somen käyttösi aina todella aikasi arvoista vai pitäisikö sitä karsia ja omistaa enemmän aikaa niille asioille, jotka ovat sinulle tärkeitä?
2) Häiriötekijöiden väheneminen. Moniko meistä on joskus ärsyyntynyt tai monenko keskittyminen on häiriintynyt siitä, että puhelin piippailee väärällä hetkellä? Ei toki ole pakko katsoa juuri sillä sekunnilla, mistä on kyse, mutta aika usein niin kuitenkin tulee tehtyä. Entä jos tämän piipityksen ja nämä arjen keskeytykset saisi vähemmäksi? Mitä se voisi tarkoittaa juuri sinun elämänlaatusi kannalta? (Keskittymiskyvystä ja älylaitteista on kirjoitettu paljon, mm. tässä Hyvä terveys-lehden nettiartikkelissa.)
3) Mahdollisuus hallita informaatiotulvaa. Informaatio on tässä yhteydessä liiankin kliininen sana, koska kyse on myös arvoista: Siitä, mitä haluat nähdä ja mistä haluat kuulla. Mikä on se fiilis ja ne asiat, joiden ympäröimänä haluat viettää päiväsi? Näitä asioita on sitä vaikeampi kontrolloida, mitä enemmän omaan elämään tulee sisään hallitsematonta some-tulvaa.

Helppoahan somen ja sähköisen viestinnän rajoittaminen ei aina ole. Some – ja myös älypuhelin teknisenä vempeleenä – on luonteeltaan addiktoiva ja moni pelkää, että ellei ole mukana siinä, missä ”kaikki” ovat mukana, jää ulkopuolelle ja paitsi jostakin. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että kyllä, jostakin voit jäädä paitsi, mutta jäät paitsi myös paljosta sellaisesta, mitä et oikeasti halua etkä tarvitse. Lisäksi aidot ja tärkeät asiat löytävät kyllä yleensä luoksesi muutenkin kuin somea pitkin.

Ei some toisaalta ole pelkästään iso, paha mörkö. Joskus liiankin yksipuolisesti kerrotaan pelkästään ikävistä asioista, joita some tuo elämään, vaikka se voi tuoda myös paljon hyvää ja hyödyllistä, kuten uusia, hyviä ihmissuhteita, tarpeellista tietoa ja inspiraatiota. Siitä, mistä on sinulle aidosti iloa ja mikä nostaa elämänlaatuasi, kannattaa tietysti pitää kiinni! Mieti kuitenkin tarkkaan, mitkä nämä asiat ovat.

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuva Erik Lucatero/CC0/Pixabay