Tag: arvot

Harva meistä oikeasti pystyy antamaan työllään niin merkittävän panoksen, että sillä voisi aidosti lunastaa maailmasta niin paksun siivun, jota halajamme.

Mitä sillä tavoitellaan, kun ajatellaan, että teosten täytyy olla tietyn arvomaailman mukaisia ja ettei kyseenalaisiksi koettuja asioita saa olla edes esillä?

Ihmiset puhuvat ihmisistä. Mikä muu meitä koskaan kiinnostaisi niin paljon kuin muut ihmiset? Mielestäni se on mitä suurimmissa määrin luonnollista.

Epäselväksi on jäänyt, ketä tai mitä se auttaa mitenkään, että porskutamme yltäkylläistä elämäämme eteenpäin syyllisyydestä vääntelehtien.

Se, että joku kaipaa perinteisempää roolia tai asetelmaa elämäänsä, ei ole uhka, vaan mielestäni se on viesti, joka pitäisi osata lukea oikein.

Halutaan, että metsiä ja luontoa suojellaan. Toisaalta halutaan myös, että se tapahtuu jonkun muun rahoilla tai jonkun muun taloudellisella tappiolla.

Onko eriäviä mielipiteitä omaavien henkilöiden canceloiminen omasta elämästä sittenkään ryhdikäs, vakaita arvoja ilmaiseva teko – vai itse asiassa suvaitsematonta, ahdasmielistä hölmöilyä?

Ei ole niin kovin tärkeää sanoa sitä, mitä kaikki muutkin sanovat, eikä vahvistaa sitä, mikä on jo entuudestaan vahvaa.

Arvojen ympärillämme ei tarvitse haista hyviltä, olla kädenlämpöisiä ja sopia kaikille – koska juuri se takaa sen, että myös meillä itsellämme saa olla juuri ne omanlaiset arvot ja vapaus ilmaista niitä.

Tavaran, työn, vaivan ja rahan suhde elämässämme on helposti sekava, hiukan epäterve ja yhteen kietoutunut kuin sotkuinen lankavyyhti.