Yrittäjyyden plussat ja miinukset

Kirjoitan tästä aiheesta hyvin tietäen, että tämä on melkein liian iso aihe käsiteltäväksi. ”Yrittäjyys” on valtavan laaja termi, joka pitää sisällään suuren joukon monenlaisia asioita.

Yrittäjyys ei ole välttämättä lainkaan sama asia autohuoltamon pitäjälle ja freelance-toimittajalle. Se saattaa olla vielä vähemmän sama asia kymmeniä henkilöitä työllistävän perheyrityksen jatkajalle ja osa-aikaisesti työskentelevälle kevytyrittäjälle.

Silti yhtäläisyyksiäkin on. On tiettyjä teemoja, jotka tuntuvat toistuvan, kun puhutaan yrittäjyydestä. Olen huomannut, että kun joku ilmaisee, ettei hän ainakaan koskaan halua ryhtyä yrittäjäksi, tähän usein liittyy lähipiiristä saatu kokemus siitä, että yrittäjä on aina töissä. Samoin tietyissä yhteyksissä lauseet kuten ”puolisoni on yrittäjä” tuntuvat kertovan kuulijoille paljon. Tällä voi selittää outoa käytöstä tai sitä, miksei puolisolta voi odottaa osallistumista moniinkaan normaaleihin asioihin.

Ajattelin rohjeta käsitellä tätä laajaa mutta silti epämääräisen yhtenäistä aihetta. Kerron yrittämisen hyvistä ja huonoista puolista omasta subjektiivisesta näkökulmastani. Tämä näkökulma ei tosin ole suppein mahdollinen, sillä oma yrittäjyyteni on monialaista eli minulla on kokemusta muustakin kuin yhdestä kapeasta sektorista.

Yrittäjyyden plussia +

Itsenäisyys ja vapaus. Yrittäjänä päätät pitkälti työsi sisällöstä ja käytännön järjestelyistä, pitäen sisällään muun muassa työajan.

Yrittäjänä ei tarvitse kohdata sellaisia työelämään liittyviä haasteita kuten johtamistaidottomia esimiehiä tai työkavereita, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Ei tarvitse myöskään pelätä, että organisaatiossa laaditaan yllättäen uusia sääntöjä tai käytäntöjä, jotka tuntuvat lähinnä kyykytykseltä ja kiusanteolta.

Et tarvitse keneltäkään lupaa siihen, että voit varata vaikkapa hammaslääkäriajan keskelle arkipäivää. Ja jos sinun kannaltasi on kätevämpää, että sunnuntai onkin vasta maanantaina, sitten se voi olla niin.

Ainakin minunlaiselleni ihmiselle on ollut hyvinvoinnin kannalta keskeistä, ettei työ pidä sisällään pakkoa sopeutua toimimattomiin käytäntöihin tai jatkuvaan kanssakäymiseen hankalien ihmisten kanssa. Tämä koskee myös asiakkaita: yrittäjänä voi ihan omalla luvallaan todeta liian vaikealle asiakkaalle, ettei hänen kaipaamaansa palvelua valitettavasti pystytä tarjoamaan.

Kaikki yllä mainitut asiat tarkoittavat myös sitä, että on helpompi keskittyä itse asiaan eli varsinaiseen työhön. Huomio ja energia ei mene siihen, miten tulla esimies-Erkin kanssa toimeen tai miten sopeutua uuteen työaikajärjestelmään.

Mahdollisuus itsensä toteuttamiseen. Tämä on osittain sama asia kuin yrittäjän itsenäisyys ja vapaus, mutta haluan silti nostaa tämän esiin erillisenä asiana. Jos sinulla on ideoita ja visioita, yrittäjänä saat mahdollisuuden toteuttaa niitä.

Saat myös tilaisuuden olla luova työnteon pelisääntöjen suhteen. Ehkä sinun yrityksessäsi tehdään töitä yöaikaan ja nukutaan päivisin, tai ehkä tehdään talvella seitsemää työpäivää viikossa ja kesällä kolmea päivää?

Vaikka nostan itsensä toteuttamisen esiin, joskus sitä yrittäjyyden kohdalla myös ylikorostetaan. Mediassa kerrotaan mielellään juuri niistä yrityksistä ja yrittäjyyden muodoista, joissa korostuvat villit uudet ajatukset, nykypäivän arvoja vahvasti mukaileva – esim. vihreä – yrittäjyys sekä omien unelmien toteuttaminen.

Monesti näiden tarinoiden loppu, joka usein tulee vastaan aika nopeastikin, jää kuitenkin kertomatta. Joskus tuulentavoittelusta voi tulla huikea menestystarina, mutta usein se kuitenkin kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Tämäpä meni synkäksi, kun oli tarkoitus kertoa yrittäjyyden myönteisistä puolista! Yritän sanoa, että yrittäjä voi toteuttaa itseään mutta sen olisi hyvä olla realistisella pohjalla. Jossakin määrin yrittäjän luovuudella on samat raja-aidat kuin artistin tai taiteilijan luovuudella: periaatteessa voit tehdä mitä hyvänsä, mutta jos haluat elää sillä, tekemisilläsi pitää olla riittävästi kaupallista arvoa. Vain sellaista voi myydä, mitä joku haluaa ostaa.

Työn sovittaminen muuhun elämään. Vaikka tämä sama asia tavallaan löytyy tuolta miinus-listalta, niin yrittäjänä on tietyllä tavalla helpompi järjestää niin, että oma elämä on koko ajan omaa elämää. Työ ei ole siinä erillisenä, isona ja joustamattomana osana kalvamassa elämän sitä osaa, jonka kokee omakseen.

Olen aina kavahtanut sitä ajatusta, että työ on vain työtä. Mikään, mikä vie useita kymmeniä tunteja ihmisen elämästä joka viikko monen vuosikymmenen ajan, ei ole ”vain”! On ihan ymmärrettävää, että se asetelma, jossa ihminen lahjoittaa työpanoksensa – merkittävän osan elämäänsä – jollekin muulle, haastaa monen hyvinvointia. Välttämättä näin ei tietenkään ole, koska voihan myös palkkatyö olla vaikka millainen kutsumus! Minulle merkityksellisyyden tunne on kuitenkin ollut helpoin saavuttaa, kun tekee töitä itselleen ja omilla ehdoillaan.

Hinta on toki välillä varsin kova, mutta siitä lisää seuraavaksi.

Yrittäjyyden miinuksia –

Painava vastuu. Jos asiat lähtevät menemään pieleen joko isossa kuvassa tai jossakin käytännön asiassa, yrittäjänä olet siitä viime kädessä aina itse vastuussa. Jos kukaan ei saa ongelmaa ratkaistua vaan tarvitaan joku muu ratkaisemaan se, se joku muu olet lopulta aina sinä.

Usein sitä pidetään työn huonona puolena, jos työt seuraavat kotiin. Tällä monesti viitataan sellaisiin asioihin kuten siihen, että on pakko tai ainakin kokee painetta vastata työsähköposteihin vapaa-ajalla. Yrittäjän versio samasta asiasta on se, että sinähän lähdet vaikka kesken lauantai-illan saunan lauteilta töihin, jos yrityksen asiat sitä edellyttävät. Ne asiat, joita täytyy lähteä ratkomaan lauantai-iltana klo 21.30, harvoin myöskään ovat sieltä mukavimmasta päästä…

Vaikka jätettäisiin erilaiset katastrofit sikseen, painava vastuu näkyy siinäkin, että ainakin pienyrittäjät tekevät yrityksensä töistä usein suurin piirtein kaikki. Yrittäjänä et välttämättä hoida vain varsinaista työtäsi vaan lisäksi saatat mopata toimitilasi lattiat ja hoitaa laskutuksen.

Kaikkein raadollisimmillaan yrittäjän vastuu on sitä, että sinun on pakko hoitaa yrityksesi asiat, vaikka maailma romahtaisi ympärilläsi. Olen itse lähtenyt sairaalasta itku silmässä ja epätietoisuus sydämessä sairaan läheisen luota, koska on ollut aivan pakko mennä hoitamaan tietyt työtehtävät.

Epävarmuus ja isot riskit. Riskien suuruus on toki yritys- ja toimialakohtainen asia, mutta yritystoimintaan liittyy käytännössä aina jonkinlainen taloudellinen riski.

Palkansaajalla on riskinä saada potkut, mikä sekin voi olla hyvin hankala tilanne. Yrittäjällä pelissä saattaa työpaikan lisäksi olla kaikki muukin. Ei ole edes kovin harvinaista, että yrityksen lainojen vakuutena on vaikkapa oma koti. Jos yrittäjältä lähtevät työt, voi samalla lähteä katto pään päältä – ja pahimmillaan silti jäädä jäljelle valtava kasa velkoja.

Tiedän tapauksia, joissa yrittäjä on luopunut yritystoiminnasta ihan siitä syystä, ettei ole kestänyt siihen liittyvää velkataakkaa. Suoraan sanottuna en niin kauheasti ihmettele.

Yrittäjyyteen liittyy sellainen julma puoli, että vaikket periaatteessa tekisi itse mitään väärin, yllättävä muutos esimerkiksi toimintaympäristössä voi johtaa täydelliseen katastrofiin. (Koronavuodet!) Yrittäjältä virheeksi ja väärin tekemiseksi voivat lukeutua myös sellaiset asiat kuten ennustajan lahjojen puuttuminen. Aina edes vankkaan tietoon ja kokemukseen perustuva analyysi ei johda riittävän hyvään lopputulokseen vaan tarvittaisiin myös se kristallipallo.

Ulkopuolisuus normaaleista asioista. Olen joskus koettanut selittää palkkatyössä olevalle läheiselleni, että minä en saa palkkaa loma-ajalta vaan minun olisi itse asiassa maksettava jollekin muulle siitä, että hän tekee ne työt, joita en voi tehdä ennen tai jälkeen loman. Pelkkä ajatus tuntui järkyttävän.

Minulle ei ole koskaan ollut tärkeää olla niin kuin kaikki muutkin. On paljon tavallisia asioita, joista olen jopa mielelläni ulkopuolinen! Kyllähän se silti välillä mietityttää, kun muut puhuvat kesälomistaan, serkkujensa lasten rippijuhlista ja viikonloppureissuistaan ja itse ajattelee, että joopa joo, ei tänä vuonna, eikä ehkä seuraavanakaan. Tämä on monelle yrittäjälle tuttu tilanne.

On välillä ollut melkein kiusallista jutella asiakkaiden kanssa vaikkapa kesälomasuunnitelmista. Miten sitä voi sanoa toiselle, tavallaan samankaltaiselle ikätoverille, joka on juuri intoillut kesän lomamatkoistaan ja festareistaan, että kuule, kiitos kysymästä, jos käy hyvin, pystyn pitämään koko kesänä viisi päivää vapaata? Jos ei käy niin hyvin, sitten kesäsuunnitelmani typistyvät selviytymiseen – taas kerran?

Sen olen ainakin oppinut, että on mahdollista elää samassa ja kuitenkin täysin erilaisessa maailmassa.

Jos tätä lukee joku, joka haaveilee yrittäjyydestä ja pohtii, mistä sitä tietää, onko yrittäjyys oma juttu, niin  antaisin tällaisen neuvon: Mieti tarkkaan, kuinka arvokasta sinulle on se, että voit olla itsenäinen ja tehdä työstä omannäköistäsi. Kuinka paljon olet valmis uhraamaan sen eteen – jaksamista, mielenrauhaa ja niitä tavallisia iloja, jotka ovat monille itsestään selviä?

Yrittäjänä tai ei, toivon jokaisen löytävän itselleen sopivan polun niin työn suhteen kuin elämässä muutenkin!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat congerdesign/CC0/Pixabay (ylin), Kris K/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja Abbat/CC0/Pixabay (alin)