On asioita, joista voi olla montaa mieltä. Sitten on asioita, joiden kohdalla rajat tulevat vastaan hyvin nopeasti. En väitä, että omat näkemykseni olisivat ainoita oikeita, ehei, mutta joistakin asioista olen muodostanut vuosien mittaan varsin selkeän mielipiteen.

En siedä kiusaamista – en missään muodossa enkä millään asteella. Kiusaaminen ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että se naamioidaan huumoriksi, naljailuksi, vihjailuksi tai ”vain vähän huonoksi käytökseksi”. Toisen ihmisen (etenkin lapsen ja nuoren) tahallinen vähättely, ilkkuminen, naureskelu, ulkopuolelle jättäminen tai jatkuva minkälainen ikävä kohtelu tahansa ei ole mielestäni koskaan mitätön asia. Valitettava tosiasia on, että me kaikki kiusaamme. Aikuisetkin.

Kiusaaminen aikuispiireissä vain näyttää ja kuulostaa erilaiselta kuin esimerkiksi koulukiusaaminen. Se on enemmän takanapäin puhumista, toisen ihmisen ja hänen tekemistensä ihmettelyä, asioiden veivaamista ja kaikenlaista läpänheittoa. Aikuisten kesken tämä voi näyttäytyä jollakin asteella jopa ”sallittuna” (koska se on niin jokapäiväistä eikä suoranaisesti peruskiusaamista), mutta koulukiusaamista tai mitään vastaavaa en hyväksy enkä siedä yhtään. Puutun tällaiseen kiusaamiseen aina, jos siitä tiedän. Kuulopuhekin riittää.

En siedä myöskään epäoikeudenmukaisuutta. Se tulee vastaan työelämässä, ihmissuhteissa, perheessä tai aivan tavallisissa arjen tilanteissa. Erityisen vaikeaa on hyväksyä tilanteita, joissa samat säännöt eivät koske kaikkia, kriteeristö muuttuu sen mukaan, kenestä puhutaan tai jossa yhden ihmisen odotetaan jatkuvasti joustavan muiden kustannuksella.

Kohtuuttomuus kuuluu samaan kategoriaan – kaikkea ei voi eikä pidä vaatia toisilta. Vaatimusten pitäisi olla jollakin tavalla suhteessa tilanteeseen, voimavaroihin ja siihen, mitä tilanteessa todellisuudessa voidaan joltakulta odottaa. Kohtuullisuus ei tarkoita sitä, että mitään ei saisi pyytää tai odottaa. Se tarkoittaa sitä, että osataan nähdä myös kokonaisuus. Iso kuva. Kohtuuttomuuteen liitän myös huonon käytöksen tai kohtelun. Sellaisen, että joku on kohtuuton toista kohtaan vaikkapa arkisessa riitatilanteessa. Tai siis missä tahansa arkisessa tilanteessa. Ammutaan täysin yli.

On yksi asia, jota arvostan ihmisissä erityisesti. Se on suoruus. Siksi minun onkin vaikea ymmärtää sitä, ettei asioista voida puhua suoraan. Asioiden oikeilla nimillä. Valitettavasti moni ajattelee, että suoraan puhuminen ja asioista keskustelu tarkoittaa epäasiallista käytöstä, huutelua, riitelyä. Minulle suoraan puhuminen ei missään nimessä tarkoita epäasiallista käytöstä eikä huutelua tai riitelyä. Vaikeistakin asioista pitää voida puhua asiallisesti ja kunnioittavasti. Mutta vaikeistakin asioista pitää puhua! Minun on vaikea sietää sitä, että kierrellään, kaarrellaan ja suojellaan. Sillä suora puhe on reiluinta, mitä toiselle voi tarjota. Epämääräinen vihjailu, kiertely ja kuppikunnissa tai selän takana asioiden ihmettely eivät vie asioita eteenpäin.

Epäasiallinen käytös on asia erikseen. Ihmisiä pitäisi kohdella lähtökohtaisesti asiallisesti. Toki tulee vastaan tilanteita, joissa tunteet kuumenevat ja höyryt on päästettävä pihalle. Uskallan väittää, että ei ole olemassa ihmistä, joka ei olisi käyttäytynyt epäasiallisesti. Mutta sietoraja meneekin siinä, että jos toinen ihminen on käyttäytynyt täysin asiallisesti, miksi hänelle vastataan epäasiallisesti. En keksi syytä. Siksi en voi tätä sietää.

Sitten on niitä asioita, jotka eivät ole samalla tavalla ”vakavia” mutta saavat minut välittömästi ärsyyntymään. Esimerkiksi some-mässytys. En ymmärrä, miksi somen selaajien pitäisi kuunnella ihmisen syömistä lähietäisyydeltä. Sama koskee kaikenlaisia maiskutus- ja rouskutusääniä ja kuiskailua sisältävää sisältöä. ASMR:ksi kutsuttu touhu ei yksinkertaisesti ole minun juttuni. Miksi somessa pitää kuiskia?

Tästä päästäänkin hitauteen. Se voisi olla jonkinlainen perisynti… Liikennehitaus on yksi sietämätön asia, mutta oikeastaan hitaus ylipäätään on minulle vaikea laji. En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi elää jatkuvasti kiireessä tai suorittaa erilaisia tehtäviä kellon ympäri. Rauhallisuus on aivan eri asia kuin tarpeeton hitaus. Joskus vain tuntuu siltä, että asiat voisivat tapahtua huomattavasti sujuvammin esimerkiksi ennakoimalla.

Kun katson listaustani, huomaan, että näitä kaikkia sietämättömiä asioita yhdistää lopulta yksi asia: muiden huomioiminen. En tietenkään odota ihmisiltä täydellisyyttä, enkä itsekään ole millään tavalla täydellinen. Sen sijaan odotan jonkinlaista kohtuullisuutta, reiluutta ja kykyä ottaa toiset huomioon. Se ei voi olla liikaa vaadittu.

Tähän on tultu.

Minna