5 usein kysyttyä rautainfuusiosta
Kirjoitin aiemmin ajasta ennen ja jälkeen rautainfuusion. Kirjoitin siitä, millaista on elämä raudanpuuteanemian kanssa, millaisia oireita ja tuntemuksia se itselläni aiheutti. Blogiteksti keräsi runsaasti lukijoita, ja sain sekä julkisesti että yksityisesti useita viestejä ja kysymyksiä rautainfuusioon, jälkioireisiin ja infuusioreaktioihin liittyen.
Usein kysyttyä:
1. Mitä tutkimuksia tehtiin ennen infuusiopäätöstä?
Olen ollut tiiviissä seurannassa työterveydessä raudanpuuteanemiani vuoksi useita vuosia. Perusverenkuva, crp, lasko (sairastan selkärankareumaa, joten tulehdustilaa on seurattu näillä) ja ferritiini on otettu noin kolmen kuukauden välein. Aina väleissä olen syönyt rautavalmistetta lääkärin ohjeen mukaan. Kun rautavarastot eivät alkaneet pitkistä rautakuureista huolimatta täyttyä ja vointini kertoi vakavasta raudanpuutteesta, sain lähetteen sisätautien erikoislääkärille.
Vastaanoton jälkeen tutkittiin kilpirauhasarvot, B12-vitamiini, transferritiini ja sen rautakylläisyys. Omakustanteisesti mittautin myös D-vitamiinipitoisuuden. Kun kaikki vastaukset olivat tulleet ja kaikki muu paitsi vakava raudanpuuteanemia oli suljettu pois, sisätautilääkäri teki linjauksen: jos ferritiini ei kolmen (lisä)kuukauden tuplarauta-annoksella nousisi yli 30:een, tarvitsen infuusion. Kerrottakoon, että lähtöarvoni ovat olleet 3-8 välillä.
2. Millaisia ohjeita sait ennen infuusiota?
Kun infuusiopäätös tehtiin, sisätautilääkäri kertoi minulle rautavalmisteesta lyhyesti, infuusioajasta, mahdollisista haittavaikutuksista ja jatkoseurannasta. Toki sain myös ohjeet paikalle saapumiseen.
3. Kuinka kauan infuusio kestää ja mitä infuusion aikana tapahtuu?
Itse sain Ferinject-rautavalmistetta 1000mg suonensisäisesti. Ennen infuusiota lääkäri kävi tapaamassa, kysyi voinnistani ja kertoi jatkosuunnitelmista – kaksi kuukautta infuusion jälkeen pitää käydä laboratoriossa, seuraava käynti olisi neljän kuukauden kuluttua infuusiopäivästä. Kummallakin kerralla otettaisiin perusverenkuva ja ferritiini.
Sairaanhoitaja oli koko infuusioajan läsnä. Infuusio kesti hieman alle tunnin. Noin puolessavälissä sairaanhoitaja mittasi verenpaineen ja pulssin, säännöllisesti kysyttiin vointia. Olin puolimakuulla koko infuusion ajan. Sain kahvia ja palan suklaata.
4. Tuliko infuusion aikana tai sen jälkeen joitain tuntemuksia tai oireita?
Kaikki sujui hyvin. Puolessavälissä tunsin hienoista kuumotusta lähinnä kasvoilla. Samalla tunsin lievää raudanmakua suussa. Tuntemukset menivät alle viidessä minuutissa ohi. Verenpaine oli hyvä, samoin pulssi, huonoa oloa, päänsärkyä tai mitään muuta oiretta ei ilmaantunut. Voin hyvin.
Olin varautunut viikkojen päänsärkyyn, lihaskipuihin ja nivelvaivoihin, krapulaiseen oloon. Mutta yllätyin iloisesti, kun infuusion jälkeen kärsin oikeastaan vain kaksi seuraavaa vuorokautta voimakkaasta väsymyksestä (ihan oikeasti meinasin nukahtaa pystyyn) ja alle viikon lihas- ja nivelkivuista. Kaikki kipuoireet hellittivät ihan perusburanalla. Viikon jälkeen alkoivat raudanpuuteoireet hiljalleen hävitä, ja neljän viikon kohdalla voin todella hyvin!
5. Mitä hyötyjä infuusiosta on ollut?
Lyhyestä virsi kaunis: valtavasti hyötyä. Raudanpuutosoireeni ovat kadonneet. Tärkeimpinä mainitsen kroonistuneen migreenin häviämisen ja väsymyksen väistymisen. Levottomat, kuumat jalat, korvan lukko-humina-oire ja hengästyminen liikkuessa ja puhuessa ovat poissa. Nukun paremmin kuin vuosiin. Ihoni voi hyvin, ihonväri on ennallaan. Olen virkeä ja hyväntuulinen.
Myös laboratorioarvot ovat kohentuneet. Hb on 130 tietämissä, punasoluindeksit ovat viitearvoissa ja ferritiini yli 100. Ensimmäistä kertaa elämässäni rautavarastoni ovat täynnä!
Tähän on tultu.
Minna