Kaularankaleikkaus – kolme suurinta pelkoani
Tänään on se päivä. Päivä, jolloin kaularangan C 5-6 välissä oleva kookas ja hermojuuren täysin littanaksi puristava prolapsi poistetaan leikkauksessa. Olen kärsinyt liki vuoden vaihtelevista ja aaltoilevista oireista: hermosärystä lapojen välissä, hermosärystä oikeassa lavassa, olkapäässä ja kädessä. Käsivarsi, peukalo ja etusormi puutuvat. Peukalo on ollut viimeiset kaksi kuukautta liki koko ajan puuduksissa. Makuuasento on mahdoton, mutta onneksi tulehduskipulääkkeet auttavat ja saan nukuttua yöni melko hyvin. Liike ja lihastreeni, fysioterapia ja naprapatia ovat helpottaneet oloani viime huhtikuusta lähtien – omahoito on varmasti pelastanut minut!
Minulta on kysytty usein ja säännöllisesti, pelottaako leikkaus. Olen vastannut, etten pelkää, etten osaa pelätä. Olen saanut riittävästi tietoa, ja tieto on juuri se, joka auttaa itseäni selviytymään erilaisista tilanteista, peloista ja uhista. Koronastakin ammennan kaiken mahdollisen, jotta selviän ajatusteni ja tunteideni kanssa.
Kaularangan prolapseista olen lukenut varmasti kaiken tutkitun tiedon, mitä Googlesta ja eri lääketieteen tietokannoista olen löytänyt.
Tiedän syyt, oireet, hoidon, leikkauksen kulun, mahdolliset leikkauskomplikaatiot, jälkiseurannan ja kuntoutustoimenpiteet. Olen varautunut kotitreeneihin leikkauksen jälkeen, varannut fysioterapia-ajat ja hakenut vertaistukea.
Siksi en oikein osaa pelätä.
Mitä lähemmäs leikkausaika on tullut, sitä enemmän olen kuitenkin toimenpidettä miettinyt. Olen listannut pelkoni ja ajatukseni ylös ja pyrkinyt käsittelemään niitä itsekseni sekä miehen, ammattilaisten ja Googlen kanssa. Ystäviltä olen saanut tsemppejä, työtovereilta kannustuksia ja mieheltä lupauksen kodin siivoamisesta. Kolme suurinta pelkoani ovat:
1 LEIKKAUS PERUTAAN
Mitään muuta en ole jännittänyt niin paljon kuin sitä, että operaationi perutaan tai siirretään koronan vuoksi. Olen jännittänyt saavani itse koronan (tai minkä tahansa nuhantapaisen, jonka vuoksi joudun testiin ja eristyksiin), olen myös pelännyt, että perhe saa koronan ja minä joudun karanteeniin. Mielessäni on käynyt, että leikkaava lääkäri saa koronan ja joutuu karanteeniin tai teho-osasto täyttyy koronapotilaista ja sovittuja operaatioita joudutaan perumaan. Siinä sitä sitten oltaisiin leikkauksen siirron edessä. Mikään muu ei auttaisi.
2 ÄÄNEN MENETYS TAI KÄHEYS
Kaularangan prolapsin yleisin (eikä sekään kovin yleinen!) komplikaatio ja jälkiseuraus on äänen käheytyminen. Mikroskooppinen leikkaus suoritetaan kaulan etupuolelta ja siinä sivutaan äänihermoa.
Olen pääasiassa puhetyössä, lisäksi olen ihan valtavan puhelias ihminen.
Olisi siis melko ikävää, jos ääneni käheytyisi tai olisi poissa pitkiä aikoja. Neurokirurgi on lohduttanut, että jos näin kävisi, vaivaa voidaan helposti hoitaa. Lohduttavaa.
3 PÄÄNSÄRKY JA PAHOINVOINTI
En tiedä mitään ikävämpää kuin päänsärky ja pahoinvointi. En kestä huonovointisuutta ja pelkään oksentamista. Nukutuksissa tehtyjen leikkausten jälkeen saattaa esiintyä pahoinvointia, ja olenkin infonnut hoitohenkilökuntaa esitietolomakkeessa, puhelinhaastattelussa ja digihoitopolun viestikentässä, että minulle pitää antaa aivan tietyn merkkistä pahoinvointilääkettä suoraan suoneen ennen herätystä.
Toinen oirepelkoni on voimakas päänsärky. Eniten pelkään pre-operatiivista päänsärkyä, sillä en saa tänään joka-aamuista aamukahviani…
Pelkoni ovat varmasti yleisimpiä kaularankapotilaan pelkoja. Ainakin tiedonhaun perusteella näin voi todeta. Miten pelkoja sitten hallitaan? Omia keinojani ovat olleet tiedonhaku (minun oikeasti pitää tietää kaikki!), ammattilaisten kanssa keskustelu, ajatusten siirtäminen pois leikkauksesta, vertaistuki ja peruspositiivinen ajattelu – uskon ja luotan, että kaikki menee hyvin!
Uskon myös, että aiempi koulutukseni ja kokemukseni anestesia- ja tehosairaanhoitajana sekä lisää tietoperustaani että helpottaa leikkauspelon voittamisessa.
Tähän on tultu.
Toivota minulle onnea!
Minna
Kuva: Pexels