Kesäisen viikon plussat ja miinukset
Pitkä ja toivottavasti aurinkoinen kesälomani alkoi tällä viikolla. Se ei kuitenkaan alkanut perinteisesti vielä maanantaista, vaan siirryin lomamuudiin ketterästi keskiviikkona. Myönnettäköön, että viikon alku meni tunteja, minuutteja ja sekunteja laskiessa…
Tähän viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista. Kokosin tällä kertaa kesäisen viikon parhaat plussina ja miinuksina.
Loma, kesäkelit ja monta muuta mukavaa
Kesäloma kruunasi viikon. Se on ehdottomasti viikon suurin plussa! Minusta tuntui – harvoin tuntuu! – että olen lomani ansainnut. Tunne linkittynee siihen, että sain melko ison ja vaativan hankehakemusurakan pois alta. Painoin siis enteriä ja vaihdoin lomavaihteen päälle. Yhtäkkiä tuntui, kun kivi tai jokin sen tapainen olisi vierähtänyt rintakehältä pois: minulla ei olisi enää kiire.
Lomatunnelman pisteenä iin päällä oli kesäiset, aurinkoiset kelit. Alkuviikon kolea tuulikaan ei haitannut, sillä viikon lopusta ja viikonlopusta oli luvattu helteitä. Ihanaa. Sortsit, kesämekot, hihattomat topit ja tuulessa hulmuavat pellavapaitulit saivat siirron vaatekaapin hyllyjen etuosiin. Oma terassi riittää minulle matkailuksi (ainakin vielä loman alkuviikkoina…) ja irtiotoksi: siellä on ihana siemailla päiväkahvia, nauttia auringosta ja äänikirjasta.
Kun suuntaa katseensa merelle, tuntuu hetkittäin siltä kuin olisi Välimerellä.
Välimeren tunnelmaa saimme kokea myös hieman extempre-saaripiipahduksella. Kaiken kukkuraksi pääsimme reissuun miehen kanssa kahden yhdeksänvuotiaan suunnatessa mummon ja papan kanssa mummon mökille. Ehdottomasti jatkoon!
Äänikirjahylly täyttyy kesän suosikkikirjoista. Olen ahminut maaliskuusta aina kesäkuun alkuun enemmän kirjoja kuin pitkään aikaan. Olen nalkissa. Tarinat vievät mennessään, rentouttavat ja inspiroivat. Kuuntelen kirjoja hetkinä, jolloin minulla ei ole mitään ohjelmaa ja esimerkiksi siivotessani tai lenkillä.
Toisinaan lenkillä on ihana keskittyä luontoon, linnunlauluun ja muuhun ympäröivään äänimaailmaan. Kesälenkit olivat tämänkin viikon ehdoton plusmerkkinen. Lenkillä mieli tuulettuu, keho kerää askeleita ja luovuus on valloillaan! Olen innostunut myös kuvaamaan luontoa, lähinnä erilaisia kukkia. Ne ovat nyt parhaimmillaan. Kesäkesäkesäkesä.
Kesän merkki on myös yhdeksänvuotiaan kampaajakäynti. Yhtenä viikon kohokohtana kävimme kampaajalla, ja lapsen hiuksista pätkäistiin liki 10 senttiä. Nyt on hiukset kuosissa. On jotenkin liikuttavaa seurata, kun pieni tyttö keikistelee peilin edessä, heiluttelee hiuksiaan ja hymyilee. Onni on pienissä asioissa. Onni on pienissä hetkissä.
Lomalle jäämisen vaikeus ja muita miinusmerkkisiä
Viikon miinusmerkkisten kärjessä on ehdottomasti työstressi. Se piinasi tiistai-iltapäivään saakka. Se tuntui sydänalassa ja hartioilla. Se sai valtaansa ja ilkkui pitkälle iltoihin. Takaraivossa jyskytti ”Muistitko nämä?” –kysymykset, ja to do -listalla oli vielä muutama yliviivaamaton kohta. Olisi hankala todeta ”Lomalle lompsis!”
Mutta mikä helpottavinta, kun vihdoin painon enteriä, viimeistelin hankkeen uutiskirjeen ja kirjasin loma-ajan poissaoloviestin sähköpostiin, sain huokaista. Tein sen ääneen.
Keitin kahvit ja vähän itkinkin huojennuksesta.
Toinen viikon ei-niin-mukava juttu oli (jälleen) se, että olin unohtanut tilata Ruokaboksin. Nyt kikkailimme pasta bolognesen, pasta bolognesen ja pasta bolognesen välillä. Muutamana päivänä teimme kotikutoisia hampurilaisia ja yhtenä päädyimme Lidlin paneroituihin kalapaloihin – ne ovat muuten hyviä ja valmistuvat kätevästi rapeiksi uunissa! Ruoanlaittopiinastakin selvittiin. Ilman Ruokaboksia. Jotenkuten.
Kolmas ja samalla viimeinen miinusmerkkinen on pakastimien täysinäisyys ja siivoamattomuus. Pakastin vaivaa minua. Se olisi pitänyt sulattaa pakkasilla, se olisi pitänyt siivota ja tyhjentää jo ajat sitten. Mutta. Kun. Ja koska. Nyt sinne ei mahdu mitään järkevää, ja marjoille ja muulle tarpeelliselle olisi tehtävä tilaa.
Vaikka mitä minä tästä huolin, enhän edes harrasta loppuruoka-annosten pakastamista, saati kerää marjoja pakkaseen…
Tähän on tultu.
Minna