Havaintoja viime viikolta: arki on kiireistä mutta palkitsevaa

Viikkoon mahtuu monenlaista touhua ja toimintaa, arkisia puuhia laidasta laitaan. Kokosin tällä kertaa viikon parhaat seuraajien toiveesta havaintoina.

Maanantai

Uusi viikko. Uudet opiskelijat. Uudet alut. Kaikkea sitä, mistä pidän. Uudet opiskelijat ovat täpinöissään. Vähän niin kuin minäkin, ihan uuden edessä.

Aloituspäivissä tykitetään kaikki mahdollinen tieto, ja seuraavina päivinä tämä toistetaan.

Jääkaapissa on valo. Päädymme pakastepinaattikeittoon. Pinaattikeitto on aina hyvää. Se on varmasti yksi viikon parhaimmista ja maadoittavimmista havainnoista.

Tiistai

Työssä on kiireistä. Opinnoissa on alkutohinat päällä. Kesken kaiken toiminnan, opetuksen ja opiskelun pitää käydä ottamassa kakkoskoronarokote. Allakoin, rastitan, yliviivaan ja huokailen. Kirjoitan post it -lapulle, että muista syödä lounas.

Kun työssä on kiireistä, koti ei pysy kuosissa – iltapäivisin tai iltaisin ei vain enää jaksa.Lapsen yleisurheilun aikana hengitän sisään, ulos, sisään, ulos. Ja nautin jokivarsikahvit. Jokivarressakin on kiireistä, huomaan. Aurinko paistaa. Se pelastaa koko alkuviikon. Ihan kuin kesä.

Keskiviikko

Olkavarren kipu on siirtynyt kainaloon. Kainalossa tuntuu olevan kipeä pingispallo. Olen varma, että minulla on imusolmukesyöpä. Tai rintasyöpä. Seuraavassa hetkessä olen kartoittanut tilanteeni ja saanut huojennuksen: normaali koronarokoteseuraamus.

Vähällä pääsin, ainoa oireeni ikinä on ollut käden kipu. Ja nyt kainalon outo tilanne.

Työssä on kiireistä, siirtymät ovat nollassa. Olen etätyöntekijä. Henkeen ja vereen. Arki pysyy rauhallisempana. Homma toimii.

Torstai

Minun on luovutettava. Kesä ei ole enää täällä. Etupihan orava piilottaa tammenterhoja talven varalle, ja minä palelen. Aamun luovuuslenkillä tuulee niin, että tukka hulmuaa. Onneksi laitoin takin päälleni. Lenkin alussa kaipasin sormikkaita, sen loppupuolella oli onneksi hiki.

Yhdeksänvuotias järjestelee täydellä innolla syntymäpäiviään. Pidämme metsäsynttärit. Listaan hänen toiveitaan ylös. On se niin ihana…

Perjantai

Journalistipäivä, kiva päivä. Aamutuimaan hieroja käsitteli kipeytynyttä niskaa ja lavanseutua, tämän jälkeen pystytimme opiskelijaryhmän kanssa ihan oikean toimituksen ja aloimme journalistihommiin! Toimitushavaintoina mainittakoon seuraavat: minä olen ehdottomasti ja takuuvarmasti uutis- tai verkkotoimittaja, henkilöjututkin menettelevät, mutta urheilu. Pois se minusta.

Koti oli siivoton. Laitoin äänikirjan korville ja aloitin urakan keittiöstä, siitä siirryin kylpyhuoneeseen, vessoihin, olohuoneeseen ja lopulta makuuhuoneeseen. Jätin lattian pesun viikonlopulle. Havaitsin, että jo kunnon tuuletus tekee ihmeitä. Onneksi edessä oli viikonloppu.

Lauantai

Rauhallisen aamukahvin jälkeen pääsin osallistumaan erinomaiseen blogikoulutukseen. Vaikka herätessä tuntui, ettei yhtään jaksaisi, puolenpäivän aikaan olin elementissäni: lenkille, viikonloppukukkia hakemaan ja sitten lounaan äärelle. Asenne ratkaisee. Se taisi olla päivän paras ja tärkein havainto.

Heti hyvänä kakkosena mainitsen sen, että viikonloppuna ei tarvitse pestä lattioita, jos ei jaksa tai huvita. Sen voi aina siirtää seuraavaan päivään. Tai johonkin lähitulevaisuuteen.

Sunnuntai

Älykello vilkuttaa vihreällä. Viikon aktiivisuuskeskiarvo lähentelee kahtasataa prosenttia, uni on ollut kaikkina öinä hyvää tai erinomaista. Neljänä kuudesta erinomaista. Tämä on omalla kohdallani kaksiteräinen miekka: uni palauttaa itseni arjen touhuista, mutta erinomaiset yöt ja pitkät yöunet kertovat aina stressistä tai ainakin kiireisistä päivistä. Kun arki on hektistä, uni maistuu.

Onneksi se on aina ollut näin. En siis valvo, jos elämässä menee lujaa.

Sunnuntaina tuntuu, että aikaa on vaikka mille mukavalle. Kävimmekin ystävän kanssa lenkillä, valokuvasin viimeisiä kesän rippeitä, tein tallenteelta My bnb -kotitreenin, kävimme ostoksilla yhdeksänvuotiaan kanssa ja nautin pitkän tovin äänikirjasta ja yksinolosta K-tuolissa. Lämmitimme loppuviikon jämäruokia ja viihdyimme kotosalla.

Tähän on tultu.

Minna