Viikon plussat ja miinukset
Näin sunnuntaina voi todeta, että menipä tämä viikko nopeasti. Kokosin viikon parhat tällä viikolla plussina ja miinuksina.
Ensin ollaan voiton puolella…
Ihana, ihana maanantai. Lienee jo selvää, että maanantait ovat lempipäiviäni. Nyt maanantaissa oli aivan omanlaistaan taikaa: aurinko paistoi aamusta alkaen, ehdin tehdä luovuuslenkin aamupäivällä töiden lomassa, työkalenteri oli juuri sopivasti täynnä ja kävimme kymmenvuotiaan ja hänen kummitätinsä kanssa illalla roskienkeruupuuhissa lähimaastossa ja -metsässä. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita.
Hyvin sujunut yhteistyökoulutus. Se on mieletön tunne, kun ensin hieman jännittää ja pohtii, osuuko koulutuspuheenvuorossaan naulankantaan vai täysillä ohi, ja sitten yhtäkkiä palaute onkin runsasta ja positiivista.
Osuin siis ainakin jotenkuten naulaan.
Hanketyöhön liittynyt koulutus järjestettiin yhteistyössä monien valtakunnallisten tahojen kanssa, ja minulla oli ilo esiintyä kutsuttuna etätilaisuudessa aiheella ”Huipputyypiksi ilman päihteitä”. Osallistujia oli yli sata. Tätä lisää.
Auton huolto. Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä kirjaan auton huollon elämäni (tai no, viikkoni) plussalistalle. Nyt sen kuitenkin tein: auto on olla nököttänyt parkkiksella nelisen viikkoa ja nyt viimein saimme ajan jarrukorjaukseen. Mies ajoi jarruttoman autoni autoliikkeen pihaan, ja minä pidätin henkeäni kurvaillessani toisella autolla hänen perässään kaupungin läpi. Mutta tästäkin selvittiin.
Plussan puolelle menee sekin, että neljään viikkoon olen pääasiassa kävellyt ja jos olen tarvinnut autoa, olen käyttänyt miehen autoa. Laskin, että olen autoillut kahdesti viikon aikana. Lyhyesti ja nopeasti. Kulukuurilla olevalla kaikki säästö, mikä tästä on syntynyt, saa suun kääntymään hymyyn.
Teepussien mietelauseet. Voiko olla hyväntuulisempaa asiaa kuin teepussien mietelauseet? Juon teetä yhden kupillisen iltaisin ja ilahdun joka kerta, kun muistan ostaneeni sellaisia teepusseja, joiden lapussa on ajatelma tai mietelause. Tällä viikolla mieleeni jäi erityisesti seuraava ajatelma: ”Stay positive”.
Olisipa hienoa, jos joku teentuottaja keksisi tehdä jouluteevalikoiman, jossa jokaiselle päivälle olisi oma teepussinsa ja mietelauseensa.
Tämä toimisi erinomaisesti joulukalenterina. Teejoulukalenteri sinänsä ei ole mikään uusi keksintö, mutta melko pienellä twistillä sellaisesta saisi astetta kutkuttavamman. Ihan perusteepussipaketti, jossa 24 teepussia, jokaisen lappuseen jokin runo tai ajatelma ja siinä se on. Saa käyttää, mut ei oo pakko.
Kahvakuula ja kuminauhatreeni. Kotitreenit kunniaan – nautin näistä ja palaudun näiden avulla! Pyrin edelleen kolmesti viikossa treenaamaan voimatreeniä sekä kahvakuulilla että kuminauhoilla. Agendalla on kahden uuden kuulan osto, sillä nykyiset alkavat käydä kevyiksi. Olen tuunannut kuuliani asettamalla niiden kahvaosaan käsipainot. Kätevää.
…sitten mennään pakkasen puolelle
Joulu on tulossa. Kauppojen hyllyt täyttyvät joulumakeisista ja kaikenlaisista kalentereista, vaikka elämme vasta keskisyksyä. Yksi asia, jota en tahdo kestää, on markettien jouluhässäkkä. Jatkuvalla syötöllä soiva joulumusiikki ja joulua vääjäämättä edeltävä jokapaikantungos ovat minulle ihan nou nou. Ei jatkoon. Ei ainakaan syys-lokakuussa.
Riittämättömyyden tunne. Uskon, että jokainen työssä käyvä perheenäiti tai -isä tuntee ajoittain riittämättömyyttä. Tällä viikolla tunne ei niinkään liittynyt perheeseen tai lapsiin vaan työhön. Työtä on paljon, uusia opiskelijoita on paljon, sähköposti kilkuttaa liki tauotta, jokainen haluaa jotain.
Kaiken kruunaa se, kun haluaa tehdä työnsä hyvin ja auttaa jokaista avuntarvitsijaa, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä.
Ristiriidatontakaan tämä ei ole – samalla kun tahtoo toimia perusteellisesti, on pakko rajata tekemisiään. Vaikka aikaa olisikin virka-ajan jälkeen, haluan pyhittää sen vapaa-ajalleni, harrasteille ja perheelle. Ottaa irtioton työstä. Kaikkea ei pysty, voi eikä ehdi. Niin se vain on.
Sotkuiset asustelaatikot. Eteisen hyllyn laatikoissa on ruuhkaa. Kaulahuiveja, pipoja, lippiksiä ja parittomia tumppuja hyppää silmille, kun yrittää etsiä juuri sitä oikeaa pääpantaa tai korvaläppiä. Kaikki on hukassa, vaikka tiedän, että tungin ne järjestelmällisesti asustelaatikoihin keväällä odottamaan seuraavaa talvea. Päätin, että siivoan laatikot ja heitän kaiken rikkinäisen ja parittoman pois. Nähtäväksi jää, koska tämän toteutan.
Se oli sellainen viikko. Paljon mukavia ja iloisia asioita kaiken kaaoksen keskellä.
Tähän on tultu.
Minna