”Se suurenee, mihin zoomaat”
Seuraa tarina palautteen saamisesta. Tai oikeastaan siitä, mitä negatiivinen palaute voi aikaansaada.
Eräänä aamuna avattuani Twitterin törmäsin jälleen mielenkiintoiseen keskusteluun. Twiitissä kysyttiin, miksi moittiva tai negatiivinen palaute jää mieleen pitkiksi ajoiksi, eivätkä kehut tai kannustukset sitä sieltä poista. Miksi kielteiset asiat jäävät mieleen, saavat itsesyytöksiin ja pakottavat tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti tunteja, päiviä, kuukausia – jopa vuosia?
Twiittaaja oli saanut yhden kielteisen, kehittävän palautteen toiminnastaan ja jäänyt pohtimaan sitä. Samalla hän oli soimannut itseään ja pohtinut, miten voisi toimintaansa kehittää. Tähän ei auttanut edes se, että kaikki (KAIKKI) muut palautteet olivat kehuvia, positiivisia ja kannustavia. Negatiivinen palaute oli jyrännyt niin hyvän mielen, onnistumisen tunteen kuin itsetunnonkin.
Omalle tyylilleni uskollisena luin kaikki kymmenet vastaukset ja jäin pohtimaan asiaa. Mielenkiintoisinta oli, etteivät vastaajat vain lohdutelleet, vaan he antoivat ihan oikeita perusteluja negatiivisen palautteen saamiseen ja siihen reagoimiseen.
Psykologian asiantuntijat kertoivat ihmismielestä ja siitä, että yksi huono palaute vaatii rinnalleen seitsemän hyvää, jotta se unohtuisi.
Osa perusteli tätä evoluutiolla: aivomme ovat erityisherkkiä kielteisille tapahtumille, sillä ”lajin selviytymisen kannalta on tärkeämpää muistaa vaarat, kipu ja tuska kuin sateenkaari järven yllä”. Negatiivinen ärsyke siis painuu muistiin heti ja vahvasti, myönteinen taas vaatii enemmän aikaa ja keskittymistä, jotta se tuntuu yhtään miltään. Loogista; evoluutio on tehnyt meistä pessimistejä.
Minusta lohduttavinta oli, että kokeneet konkarit, ”teeveestä tutut” esiintyjät, opettajat ja kouluttajat myönsivät kielteisen palautteen pudottavan hetkellisesti. Sen todettiin olevan normaali reaktio.
Lisäksi twiiteissä kannustettiin palautteen saajaa keskittymään niihin kymmeniin hyviin palautteisiin, sillä ”se suurenee, mihin zoomaat!”
Tämä oli minun alkusyksyni yksi parhaimmista opeista – totta ihan joka sana! Mitä enemmän ikävissä asioissa, tapahtumissa ja menneissä velloo, sitä suuremmilta ne tuntuvat. Ne valtaavat mielen ja antavat ikäville tunteille vallan.
Tämä kehä on loppumaton, kun sen päästää kunnolla pyörimään. Kun taas keskittyy myönteisiin tapahtumiin ja hetkiin, pystyy niitä vahvistamaan ja pyörittämään siten positiivista kehää. Ja kun positiivinen kehä pyörii tarpeeksi kauan, elämä on kaikkinensa melko myönteistä. Tällöin kielteiset, kehitettävät palautteet tai tapahtumat eivät liiemmin pääse horjuttamaan itsetuntoa.
Eräs psykologiystäväni on ohjeistanut minua siitä, että onnentunteita tulee harjoittaa. Iloon keskittyminen muokkaa hermoratoja herkemmiksi hyvälle ololle ja mielelle.
Tähän on tultu.
Minna