Marraskuukin menettelee – saako arki olla mukavaa?
Näin kysyi minulta Saara Terveydellä Saara -podcastissaan. Piipahdin Saaran vieraana ja sain vastata todella nokkeliin, hieman erilaisiin kysymyksiin. Podcast julkaistaan alkuvuodesta 2022!
Oikeastaan Saara kysyi, saako arki olla ihanaa. Muistan kirjoittaneeni podcast-lunttilappuuni suurin kirjaimin ”SAA”. Lisäsin tämän kolmikirjaimisen sanan perään, että arjen pitääkin olla ihanaa. Totuus toki on se, ettei mikään ole aina ja ihan koko ajan mukavaa, saati ihanaa, mutta arjestaan voi rakentaa mahdollisimman mukavan. Jopa ihanan.
Arki kannattelee. Arjesta saa voimaa. Kun kestää arjen ja pärjää arjessa, selviää elämästään melko kivasti.
Kun ei odota arjelta eikä vaadi itseltään liikoja, arki alkaa tuntua varsin elettävältä. Itse olen ollut melkein fanaattinen arkifani aina: arki sujuu, kun rutiinit siivittävät arkisia toimintoja ja arkisen puurtamisen jälkeen loma ja juhlakin tuntuvat hyvältä. Arkena jokaisella on oma paikkansa omassa yhteisössään. Jokainen perheenjäsen huolehtii omista töistään, kouluistaan, opinnoistaan ja peruskotihommistaan. Arjen rytmi on ihana.
On kolme arkista perustotuutta, joita tykkään viljellä: 1) Kaikki lähtee itsestä, 2) kaikki lähtee valinnoista ja 3) kaikki lähtee rutiineista. Jotta elämästään ja etenkin arjestaan saa tyydyttävän, on toimittava ihan itse. Kukaan toinen ei sitä voi kertoa tai puolestani suorittaa. Pienillä valinnoilla voi aikaansaada mittavia hyvinvoinnin elementtejä niin työpäiviin, parisuhteeseen kuin vanhemmuuteenkin. Mitä enemmän voin tukeutua melko kepeisiin rutiineihini (esimerkiksi aamukahvit, jokapäiväiset kuulumisten kyselyt, treffi-illat, ystäväpuhelut, kotitreenit), sitä varmemmin arjestani innostun!
Rutiineilla on kuitenkin rajansa.
Kaikkea ei voi aikatauluttaa, suunnitella tai kietoa ikivanhaan tapojen verkkoon. Rutiinit myös elävät: se, mikä toimi kaksi vuotta sitten, ei välttämättä toimikaan enää. Vapaa-aikana ja lomalla haluan tinkiä juurikin arkisista rutiineista, päästää irti pakoista.
Juttelimme Saaran kanssa siitä, minkälaiset arjen valinnat saavat minut voimaan hyvin ja hymyilemään. Uskon, että peruspositiivisuus on valtava voimavarani. Siitä ammennan arkeeni, ja sitä käytän aseenani vastoinkäymisissä ja turhautumisen tilanteissa. Minulla on myös joustava mieli. Tällä tarkoitan sitä, että mukaudun ja sopeudun helposti erilaisiin tilanteisiin ja kestän – erityisesti iän myötä – iskuja. En jaksa märehtiä enkä jää tuleen makaamaan. Teen niissä puitteissa, jotka sillä hetkellä ovat mahdollisia.
Se tarkoittaa myös luovimista. Luovimisen taitoa olen kehittänyt erityisesti työelämässä, ja siitä olen saanut paljon myönteistä palautetta.
Näiden perustojen lisäksi yritän valita arjessani terveellisesti. Säännöllisyys ja kohtuullisuus kuvaavat tätä yritystäni. Olen nykyään myös melkoinen etuilija. Sillä tarkoitan sitä, että toimin niin, että ajattelen itseäni etunenässä.
Jätän mahdollisuuksien mukaan tekemättä kaiken sellaisen ylimääräisen, joka kuormittaa millään tasolla minua.
Tämän pohjalta voin vastata, että marraskuussakin on mukavaa, kunhan muistaa nauttia pienistä jutuista. Osaa ja uskaltaa katsoa eteenpäin – kohta on kesä!
Listaan vielä loppuun konkreettisia toimia lisätä hyvinvointia ja iloa erityisesti syksyyn, pilkkopimeään marraskuuhun.
Sytytän kynttilät.
Keitän hyvät kahvit.
Katselen maisemaikkunasta merelle.
Suunnittelen ensi kesää.
Kuuntelen äänikirjaa.
Soitan ystävälle.
Tähän on tultu.
Minna