Marraskuun ensimmäinen viikko kuvina

Marraskuuuuu… Taas yksi arkiviikko takana. Viikko on ollut ihan konkreettisesti pimeämpi kuin edeltäjänsä, mutta onneksi siihen on mahtunut valtavasti pieniä valonrippeitä. Aamujen ja iltapäivien pimeys ei iske lekalla, kun muistaa iloita pienestä. Kysyin sosiaalisessa mediassa seuraajiltani, miten he toivoisivat minun koostavan viikon parhaat. Viikkoni kuvina sai eniten ääniä, joten sillä mennään!

Maanantai

Jo sunnuntaina aloin odottaa maanantaita. Pidän uusista aluista, ja palauttavan viikonlopun jälkeen oli kiva tarttua jälleen työjuttuihin. Kellojen keikauttaminen kesää kohti sai rytmini hetkeksi sekoamaan, ja huomasin, että väsyin nopeammin iltaa kohden kuin kesäajassa. Aamulla on pimeää, iltapäivällä on pimeää. Kynttilöitä kuluu. Tämä oli melko perusmaanantai: työtä, ulkoilua, treeniä ja Ruokaboksi.

Tiistai

Osallistuin AVIn koulutukseen kouluttajan,osallistujan ja johtamani hankkeen edustajan roolissa, tein hieman journalismiopintoja ja nautin melko lämpimästä marraskuun säästä kahdesti päivän aikana. Kymmenvuotias viihtyi iltapimeällä kolme tuntia pihassa kaverien ja taskulamppujen kanssa, minä keskityin sytyttelemään kynttilöitä, viikkaamaan pyykkiä ja kuuntelemaan äänikirjaa.

Keskiviikko

Treenipäivä! Muistin heti aamulla, että illansuussa pääsee kotitreenaaman ihanan Anna Saivosalmen johdolla. Tätä ennen opetusta, tentin valvomista, kirjallisten töiden tarkastamista ja arviointia. Opettajan peruspuuhia. Lapsen illan yleisurheilutreenit oli peruttu koronasairastapauksen vuoksi, joten ehdin tehdä reippaan lenkin ennen odottamaani treeniä. Mukava päivä.

Torstai

Parasta on, kun työkalenteri on edes jollakin tasolla väljä. Silloin sinne mahtuu äkillisiä pikkujuttuja, voi tehdä rästihommia ja käyttää aikaa esimerkiksi luovuuslenkkiin. Iltapäivällä menin antamaan sormenjälkeni ja allekirjoitukseni uuteen passiin. Tätä aikaa olin odottanut toista kuukautta, enkä silti päässyt ns. omalle poliisiasemalle vaan naapurikuntaan.

Iltapäivällä , työpäiväni päätyttyä, haastattelin opintojeni journalistinen kirjoittaminen -opintojakson ”isoon printtijuttuun” TPS:n päävalmentajaa. Hiukan jännitti, mutta hyvin se meni! Ai että, sormet syyhyävät päästä aineiston kimppuun! Osallistuin myös kutsuvieraana erääseen podcastiin – siitä lisää tuonnempana.

Perjantai

Sain kutsun Osuu-hankkeen isoon seminaariin ja yllätyin aamulla, kun paikalle oli ilmoittautunut liki 120 henkilöä kuulemaan luentoani ja osallistumaan työpajaani. Lopulta Teamsiin saapui liki sata kuulijaa. Aiheena oli työhyvinvointijohtaminen. Ihan lempparijuttuja.

Seminaarin jälkeen arvioin opinnäytetöitä, sitten keitin hyvät päiväkahvit, tarkastin to do -listan ja suljin koneen. Lenkki ja kuulatreeni kruunasivat päivän. Kymmenvuotias yritti siivoilla huonettaan huonolla menestyksellä: mitään ei saisi heittää pois, vaikka kyseessä olisi kasa käytettyä halloween-serpetiiniä.

Lauantai

Ihanaa, lauantai! Näin ajattelin aamulla herätessäni. Vaikka hankinkin viikonloppukimpun jo perjantaina (pyhäinpäivän vuoksi), ilahduin lauantaista. Viivyttelin aamukahvilla, ulkoilin, puhuin ystäväpuhelua tunnin ja kuuntelin kirjaa ainakin kaksi tuntia. Kymmenvuotias viritteli itsensä ex tempore -yökylään mummolaan, ja me rötväilimme illan kahden kotosalla Karpin parissa.

Sunnuntai

Heti maanantain jälkeen sunnuntai on viikon toiseksi paras päivä. Koti on siisti, mihinkään ei ole kiire, sängyn voi antaa olla petaamatta, kaikilla on omat kivat viikonloppupuuhansa. Kutsuimme pojat syömään. Illalla aloin jäsenellä henkilökuva-juttuani valmiiksi. Olen innossani!

Mitähän mukavaa ensi viikolla tapahtuu?

Tähän on tultu.