Pieniä suuria unelmia – näistä haaveilen nyt

Vaikken mikään runotyttö ole koskaan ollutkaan, olen ollut aina kova tyttö haaveilemaan. Kun ymmärsin, että julkisanotuista unelmista tulee herkästi tavoitteita, rohkenin sanoittaa unelmiani ääneen. Kun huomasin, että näistä tavoitteiksi kirjatuista ja ääneen lausutuista haaveista alkaa tulla taivaantosia, aloin unelmoimaan entistä enemmän. Kirjasin muutaman tämän hetken unelman ylös, ja tältä se listaus nyt sitten näyttää.

Kesäasunto Välimeren rannalla

Tämä unelma pysyy matkassani vuodesta toiseen. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen varmasti syntynyt väärään maahan. Minun olisi oliivi-ihoineni ja kuumuutta rakastavana pitänyt syntyä johonkin Välimerenmaahan, jossa kesä jatkuu huhtikuusta lokakuuhun eikä talvisinkaan ole kovin kylmä. Kroatia, Kreikka, Italia, Ranska. Portugalikin käy. Mitä kuumempi, sitä parempi.

Voin melkein kuulla meren kuminan ja haistaa pienen rantakadun kuppilan tuoreen kahvin nenässäni.

Siellä me viettäisimme aikaamme aina – ja ainakin! – silloin, kun Suomessa vallan saa ikuinen syksy tai armoton rospuuttokevät. Unelmaan liittyy lisäksi se, että yhden kesän haluaisin kierrellä eri maita ja mantuja ja valita samalla paikkaa, johon asettautua.

Vanha kivitaloasunto Turun keskustan tuntumassa

Pidän nykyisestä kodistamme ja asuinalueestamme. Mutta. Aikuiset poikamme ovat jo muuttaneet omiin asuntoihinsa, ja tilaa on minulle antisiivoojana liikaa. 70-luvun atrium isoine olohuoneen ikkunoineen viehättää, mutta tulevaisuus on toisaalla. Olemme laatineen miehen kanssa viisivuotissuunnitelmaa. Se johdattelee meitä keskustan tuntumaan vanhaan kivitaloon. Ette usko, mutta olen jo katsellut itseäni viehättäviä keittiöitä ja kylppäreitä, fiilistellyt tulevaa.

Tämä haaveen on käytävä toteen! Kymmenvuotias on tuolloin ysiluokan päättävä, jolloin siirtymästä ja muutoksesta tulee ns. luonnollinen. Peruskoulu päättyy, ja toinen aste alkaa. Koulu vaihtuu, kaverit vaihtuvat ja sitä rataa.

Harjoittelupaikka Turun Sanomissa

Journalistiopiskelijana suurin haaveeni on päästä Turun Sanomiin harjoittelemaan. Ihan toimittajatoimittajahommia. Olen selkeästi eniten kirjoittaja, ja siksi tämä alueen yksi valtamedioista houkuttelee. Erityisesti haluaisin olla osa jotakin ”erityistoimitusta”, kuten verkko- tai uutistoimitusta. Jokin teematoimituskin kiinnostaa. Omimmillani taitaisin olla terveys- ja hyvinvointiaiheiden parissa.

Tietokirjan julkaiseminen

Tämänkin unelman olette nähneet ennen. Nyt se on lähellä toteutumista, sillä sain apurahan tietokirjalle, jota lähden kevään opintovapaan aikana kirjoittamaan eteenpäin. Nyt pitää löytää enää sopiva kustantamo sille. Paljastan teoksesta sen verran, että se liittyy nuorten terveyteen.

Nuorten kirjan julkaiseminen

Tämänkin olette saattaneet kuulla ennen. Kirjaprojekti etenee hiljalleen, oikeastaan hyvin hiljalleen. Loma-aikoina saan sitä aina sykäyksittäin eteenpäin, mutta arjessa tuntuu olevan liikaa muuta, jotta voisin kunnolla keskittyä tämänkaltaiseen luomistyöhön.

Haloo Helsingin stadionkeikka

Näin mainoksen Haloo Helsingin kesän lopun keikasta. Sinne olisi päästävä. Syynään koronalukuja ja pohdin, kannattaako liput ostaa tai jättää suosiolla ostamatta.

Olen aina pitänyt tästä bändistä ja haaveillut sen näkemisestä livenä isoissa ympyröissä.

Ehkä nyt sanottuani tämän ääneen uskallan varata lippuni?

Pieni ja erityisen tuottoisa kasvihuone

En ole missään mielessä puutarhuri: viherkasvit kuolevat herkästi käsissäni enkä ole koskaan onnistunut kasvattamaan minkäänlaisia hyötykasveja. Yrittänyt kyllä olen. Tästä kaikesta huolimatta haaveilen pienestä ja tuottoisasta kasvihuoneesta. Siellä minä kasvattelisin minitomaatteja, yrttejä ja kaikenlaisia salaatteja aurinkoisien kesäaamujen aamupalapöytään.

Tähän on tultu.

Minna