Nappaa kesälomalukemistoon ainakin nämä!

Kun sain lukulukon auki koronan ja kaikenlaisten kevätkiireiden jälkeen, en muuta malttaisi tehdäkään kuin lukea. Pääasiassa kuuntelen kirjoja, mutta välillä tartun myös Storytelin lukumahdollisuuteen – riippuu ihan mielialasta ja päivästä (niin, ja siitä, ovatko silmälasit lähistöllä), kumpaan kallistun. Pääasia, että saan ahmia tarinoita.

Huhti-toukokuussa luin kaikkiaan viisi ainakin hyvä-tasolle yltänyttä kirjaa ja suosittelenkin niitä kesälomalukemistoon ihan jokaiselle hiukankin kirjoista ja tarinoista pitäville. Nappaa tästä lukuvinkit lomalle!

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Viikilän teoksesta kirjoitin blogin. Teos oli erilainen, erikoinen ja ihailtavan älykäs. Taiten kirjattu ja kerrottu, omaa luokkaansa – kunhan kyytiin pääsee! Suosittelen Taivaallisen vastaanoton kuuntelemista, suosittelen myös, ettet niin sanotusti ahmi sitä, vaan annat sille aikaa, palastelet, pohdit ja hymistelet. Tämä avautuu ajan kanssa.

Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot

Virtahevot-teos on upea ja uskomaton dialogi. Kirja koostuu siis ainoastaan kahden henkilön, Toukon ja Eeviksen, dialogista. Olin ensi sivuilta myyty, ja kun näyttelijät Pihla Viitala ja Samuli Niittymäki lukijoina toivat esiin taitonsa näyttelijöinä, dialogi puhkesi kukkaan kuin kesän ensimmäinen pioni. Lukijat tulkitsevat Virtahevot-romaania aidon keskustelun tavoin.

Uudenlainen, tyylikäs, hallittu ja aito teos, jonka teemoina ovat ihmissuhteet, rakkaus ja ihmisyys. Eeviksen ja Toukon dialogin repliikit ovat täydellinen kokoelma trendikkäitä ja tiedostavia puheenaiheita aina tasa-arvosta monogamiaan ja isyysvapaista avioeroihin. Upea kokonaisuus. Upea dialogi. Upeat lukijat.

Niina Repo: Anteeksianto

Kuulin sattumalta Niina Revon haastattelun radiosta autossa, kun ajelin hakemaan kymmenvuotiasta treeneistä. Ensimmäisten punaisten valojen sattuessa kohdalle, avasin Storytelin ja nappasin kirjan äänikirjahyllyyni – tämän minä kuuntelisin!

Anteeksianto on romaani talon hankkimisesta ja sen langettamasta kirouksesta. Se on miltei kannesta kanteen tiukassa otteessaan pitävä tarina siitä, mitä talon varjoissa alkaa tapahtua. Se on myös yhden (tai ehkä useammankin) perheen tarina. Niina Repo kirjoittaa sujuvasti ja lukijaa koukuttaen. Hän ikään kuin luottaa lukijaansa ja tämän uteliaisuuteen kirjoittaessaan petoksesta ja vihasta, jotka ottavat vallan sekä pimeydestä, joka lopulta asuu meissä kaikissa.

Yllättävä ja koukuttava, kuitenkin jollakin tavalla riittävän kepeä aamulenkkiseuraksi. Loppua kohti ote hieman lipsuu ja tarina hämärtyy tai pysähtyy, mutta tämä ei horjuta hyvää lukukokemusta.

Venla Kuoppamäki: Sun poika kävi täällä

Melkein viiden tähden kirja. Uskomaton, avoin ja rehellinen kuvaus yhden perheen sumuisesta arjesta, lapsen sairastumisesta ja sairaudesta. Riipaiseva teos käsittelee suuria teemoja: äidin hätää ja epätietoisuutta, kun oma lapsi sairastuu psyykkisesti. Päiväkirjan muotoon kirjoitettu kirja pakottaa lukijan kohtaamaan äidin epätietoisuuden ja tarkastelemaan omia käsityksiään siitä, mikä on suistanut nuoren elämän raiteiltaan. Koskettava, lohduton ja pysäyttävä, koukuttava ja puhuttava teos. Lue tämä.

Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten

Tätä olin odottanut. Saastamoinen on kirjoittajana hyvä ja käyttää suomen kieltä taidokkaasti. Olen lukenut hänen aikaisemmat teoksensa ja tykästynyt niihin. Niin myös tähän. Jo kirjan nimi kaikessa erikoisuudessaan houkutteli minua tarttumaan tarinaan.

Saastamoisen romaani kuvaa kahta elämänjyrän alle jäänyttä ihmistä, ystävänsä kuolemaa surevaa Lailaa ja elämäänsä avioeron jälkeen kokoavaa Luigia. Kirja kertoo menetyksistä selviämisestä ja uusien alkujen vaikeudesta, ja lukijana on oltava alati valppaana ”tämän edessä”. Mitä pidemmälle tarina etenee, sen houkuttelevammaksi se käy. Hahmoihin samaistumiseen menee jonkin verran aikaa, mutta kun henkilöhahmot kohtaavat, kirjaan tulee Saatamoisen tyyliin hyvää vauhtia.

Olisiko sinulla antaa minulle vaihtureita?

Tähän on tultu.

Minna