Viimeisen kesälomaviikon plussat ja miinukset
Se oli siinä. Kesäloma. Kahdeksan vapaata viikkoa takana ja melkoinen syksy edessä: opettajan ja projektipäällikön työtehtävien lisäksi tutkijahommia ja journalistiopintoja opintovapaalla. Olen ensin puolitoista kuukautta työssä, sitten aloitan kahden kuukauden opintovapaan. Sitä ennen kuitenkin viimeisen lomaviikon plussat ja miinukset.
Ensin kokosin viikon plussat…
Kesäkesäkesä. Ja kesäkelit. Kiitos niistä. Olen nauttinut jokaisesta aurinkohetkestä, jonka viikko toi mukanaan. Samalla olen yrittänyt koluta vaatekaappini kaikki oikein kesäiset mekot käyttööni – kohta niitä ei enää tarvittaisi!
Lapsen koulu alkoi. Halleluja. Koulun, ja samalla perusarjen, alkaminen on aina jees juttu. Olen tavallisen arjen ystävä, ja koulun, harrasteiden ja kaikenlaisen perinormaalin alkaminen tuovat aivan tietynlaista onnea elämään. Nyt onnentunnetta lisäsi se, että minä sain jatkaa kolme päivää kesälomalla lapsen ollessa koulussa. Sain olla yksin, nauttia omasta rauhasta, polkea ympäri kaupunkia ja kuunnella kirjaa terassilla.
Lapsen ilo ja innostus koulun alusta. Sain kyyneleet silmiini nähdessäni lapsen kahden ensimmäisen koulupäivän iltapäivänä: hän suorastaan säteili onnea koulun alusta! Kymmenvuotiaan innolla hän kertoi kuulumiset, sen, missä heidän uusi luokkatilansa sijaitsee sekä miten kouluvalmentaja-Hanna on ihana ja tapasi heidän luokkaansa kesäkuulumisten merkeissä. Hän referoi opettajan sanomisia ja toisteli, että isona hänestä tulee luokanopettaja. Rakastan. Häntä. Ja hänen iloaan. Koko. Sydämestäni.
Mää-päivät. Tästä kirjoitinkin jo kohtaan ”Lapsen koulu alkoi”. Mää-aika eli täysin oma aika on tuiki tarpeellista ihan jokaiselle, myös minulle. Silloin tehdään vain niitä asioista, joista itse oikeasti tykkää ja joiden äärellä nauttii olemisestaan.
Minun mää-päiviini kuuluivat yksinäiset fillariretket, jokirantakahvit, kaksi kertaa ystävätreffit, kotitreenit ihan omassa aikataulussa, kampaaja, äänikirjaretriitit kotiterassilla auringossa. Nautin valehtelematta jokaisesta hetkestä!
Yleisurheilukisamenestys. Kävimme asuntomessuilla ja ajoimme siitä suoraan kymmenvuotiaan aitajuoksukisoihin. Hän tuli toiseksi ,ja me kaikki olimme siitä iloisia.
Kulttuuripysäytys. Ystäväkahveille kävellessäni minut pysäytettiin. Kirjailija kertoi innovoineensa kulttuuripysähdyksen, jossa esittelee kirjaansa. Hyvän keskustelun ja mielestäni erinomaisen markkinointihetken päätteeksi ostin kirjan.
Kasvihuoneen sato. Toinen kurkku on jo tuloillaan, ja ainakin kahdesti viikon aikana sain hakea leivän päälle kaksi pientä ja makeaa kirsikkatomaattia iltapalaleivilleni. Ihanaa.
Sitten listasin miinuksia…
Flunssa. Kymmenvuotiaan ääni alkoi kuulostaa tukkoiselta koulunaloituspäivän iltana. Kaivelin kotikoronatestin esille ja huokaisin helpotuksesta, kun testitulos oli negatiivinen. Toistin testin seuraavana ja sitä seuraavana päivänä ja vielä lauantainakin (jolloin lapselle oli kehittynyt jo yskäkin), mutta testiin ei onneksi piirtynyt missään vaiheessa kahta viivaa. Huh.
Siivousinnon totaalinen katoaminen. Näin se on, ei huvita siivota. Jokin osa (suuri osa!) minusta haluaisi kodin olevan siisti ja tavaroiden paikoillaan, mutta toinen osa minusta haluaa rötväillä ja tehdä kaikkea mukavaa. Etenkin, kun on kesäloma. Ja viimeiset kesäloman päivät. Selityksiä riittää. Vessat sentään sain pestyä perjantaina ja lakanat vaihdettua lauantaina. Tämä ponnistelu tuntui suurelta saavutukselta.
Saarimökkireissu peruuntui. Tämä on miinus lähinnä siksi, että lapsen suunnitelmat peruuntuivat. Kaverin piti tulla mukaan, mutta flunssa sotki kaikkien kuviot. Lopulta päädyimme kymmenvuotiaan kanssa pysymään kotiympyröissä. Siivotakin pitäisi. Katso kohta ”Siivousinnon totaalinen katoaminen”.
Tähän on tultu.
Minna