Huippuhyvä kotilounasvinkki
Olen ollut aina melko heikoilla keittiöhommissa. Ruoanlaitto ei ole mielestäni innostavaa eikä kivaa, enkä juuri osaa kokata kuin aivan perusjuttuja, tuttuja juttuja. Niillä tarkoitan lähinnä makaronilaatikkoa, lasagnea, siskonmakkarakeittoa, pasta bolognesea ja kanarisottoa. Intialainen korman kana on bravuurini. Uskomatonta mutta totta!
Lisäksi olen hyvä leipomaan erityisen pehmoisia sämpylöitä ja neljän juuston piirakan, ja New York -juustokakku ja mutakakkukin syntyvät, kunhan silmäilen tasaisin väliajoin ohjetta. Ja vahdin uunin vieressä paistoksia kuin haukka.
Sen sijaan nyt etäaikana olen tietoisesti harjoitellut muutaman hyvän kotilounaan, joista saatte nyt hieman maistiaisia. Luottolounaani on Saarioisten pinaattikeitto kananmunalla, tuorebasilikalla ja raejuustolla.
Jos keittoa ei jostain syystä ole tarjolla, taion usein munakkaan vaihtelevilla täytteillä. Sellaisilla, joita juuri sillä hetkellä jääkaapista sattuu löytymään.
Ihan paras munakas syntyy valurautapannuun, joka on oikeastaan noin 22 cm x 22 cm uunivuoka. Se on sellainen vuoka, jossa onnistuu heikommaltakin kokilta niin uunijuurekset kuin hellalla paistuva munakaskin. Sanoisinkin, että kyseinen valurautapannu on tämän lounaan taikasana. Vuoan lisäksi tarvitaan viidestä kahdeksaan kananmunaa (riippuu siitä jakaako munakkaan jonkun toisen kanssa tai syökö sen yksin), nokare voita tai margariinia, ripaus suolaa ja mustapippuria, chilirouhetta myllystä, tuoretta basilikaa tai persiljaa ja ne kuuluisat kaapista löytyvät muut täytteet.
Minulla on kaksi lempimunakasta: toiseen tulee kirsikkatomaatteja, tuoremozzarella tai fetaa, juustoraastetta ja tuorebasilikaa, toiseen taas eilistä jauhelihakastiketta tai kalkkunaleikkelettä pilkottuna, kirsikkatomaatteja, persiljaa ja juustoraastetta.
Kun kaikki aineksen on kasattu valmiiksi, munat rikotaan kulhoon ja sekoitetaan rikki haarukalla. Mausteet (ei tuorebasilika eikä persilja) lisätään, pannu laitetaan hellalle ja hella kuumalle. Voi tai margariini lisätään, annetaan tiristä kunnolla, jonka jälkeen muna-mausteseos lisätään pannulle. Tässä vaiheessa munakasta EI käännellä eikä sekoiteta mitenkään. Ei edes kevyesti. Kun munaseos alkaa porista, vähennetään hellan lämpöä ja laitetaan munakkaan päälle täytteet.
Tuoremozzarellan revin munakkaan päälle vasta ihan lopuksi, juuri ennen lounaan lautaselle laittoa. Juustoraaste sen sijaan lisätään jo tuossa aiemmassa vaiheessa.
Munakasta ei vatkata voimakkaasti lastalla eikä sitä käännetä, mutta munaseosta voi varovaisesti sorkkia sieltä täältä paiston aikana, etenkin paistamisen alkupuolella. Hellan lämpö kannattaa laskea niin, että munakas ei pala eikä jää kiinni pannuun. Munakas saa hautua rauhassa, kunnes se on ”hyytynyt” ja täysin kypsä. Minä pidän täysin kypsästä munakkaasta. Joku toinen voi toki jättää sen halutessaan hieman ”löysäksi”…
Kun munakas on valmis, leikataan siitä palasia lautaselle ja taiteillaan jokin salaatti tai raaste viereen. Toimii aina! Saarioisten pinaattikeitto on saanut kilpailijan.
Tähän on tultu.
Minna