3 x kuukauden kuva – kesäkuun kuvat
3 x kuukauden kuva – kesäkuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2023 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen kesäkuun kuvani.
Arkikuva
Jos arki on minusta parasta, kesäarki on suorastaan ihanaa. Tietynlainen laiska rytmi, lämmin ilma, kiireettömyys ja riittävä puuhastelu saavat suuni hymyyn. Kesäkuun arkikuvaksi sopiikin kuva kasvimaalta. Se hetki, kun omat viljelyt alkavat tuottaa tulosta, on hulppea. Onnistumisen tunne kantaa, vaikka kyse olisi vain kesän ensimmäisistä kypsistä retiiseistä.
Tomaateissa ja kurpitsassa on jo kukat, basilika ja persilja kasvavat. Kasvihuonemansikka kukkii ja tekee marjoja, amppelimansikan ensimmäiset kypsät, punaiset marjat on syöty. Tosin me emme niitä syöneet, vaan mitä ilmeisemmin sen teki jokin eläin, todennäköisesti lintu. Seuraavia punaisia odotellessa…
Kuukauden huippuhetki
Tähän olisi mahtunut neljäkin otosta: yksi loman alusta kotikasvimaalta, toinen lomalta Palmasta, kolmas juhannuksen saarireissulta (tätä en olisi ihan heti uskonut sanovani koskaan) ja neljäs ykistoistavuotiaan erityisen onnistuneista mitalisijakisoista. Valitsin kuitenkin lomamatkakuvan, koska kesäkuun arkikuvaksi sopi oikein hyvin otos kotikasvimaalta enkä voi julkaista kuvaa palkintopallilta muiden lasten vuoksi.
Lomamatkan kuvista valitsin kuvan Valdemossasta, sillä nautin koko seurueen yhteisestä retkipäivästämme. Se oli yksi mukavimmista hetkistä sekä matkalla että koko kuukautena. Tähän kuvaan olen saanut taltioitua (tytöt!) tunnelman ja meiningin, joista pidän.
Ei mennyt kuin Strömsössä
Kun palasimme kotiin viikon lomamatkalta Palmasta, päätimme heti seuraavana päivänä suunnata saarimökille juhannuksen viettoon. Päätös oli varsin oikea, ja ihmeekseni jopa minä viihdyin saaressa – riittävästi tekemistä sekä lämmin ja aurinkoinen ilma ovat varmoja viihtymisen takeita.
Olimme mökillä kaksi yötä. Teimme sekä lauantaina että sunnuntaina puuhommia eli roudasimme rannan puukasoista pilkottuja puita puukatokseen. Kottikärryillä homma sujui leikiten, ja siinä samassa sain ohimennen kevyen treenin. Sunnuntaina ihmettelin, kun västäräkki lenteli puukasojen yllä rauhattomasti. Kun rymistelin paikalle kottikärryineni, se hermostui ja alkoi huudella jonkinlaista varoituslaulua lajitovereilleen. Totesin miehelle ääneen, että jossain lähettyvillä on varmasti västäräkin pesä. Lintu rauhoittui, ja me jatkoimme hommia.
Sitten se tapahtui: lappasin puita kottikärryyn ja yhtäkkiä kädessäni oli myös linnunpesä. Ja siinä samassa hötäkässä munat putosivat maahan ja menivät rikki. Olin hetken kauhuissani, sitten suruissani. Sain kamalan huonon omantunnon pitkäksi aikaa. Voi västäräkki poloista.
Ei mennyt kuin Strömsössä. Valitettavasti.
Tähän on tultu.
Minna