Viidennen lomaviikon parhaat palat: omaa aikaa, perheaikaa ja aurinkoaikaa
Viikot menevät nopeasti lomalla silloin, kun päivät ovat aurinkoisia ja ohjelmaa on riittävästi. Toistan itseäni: rakastan kesää, aurinkoa ja sitä, että kivalla kelillä kaikki on mahdollista. Tämä viikko on ollut mieleeni. Aurinkoinen sää, iloiset ihmiset, pienet oman ajan hetket, ystävätapaamiset ja puuhakkuus ovat saaneet mieleni mykkyrälle. Hyvällä tavalla mykkyrälle. Onnellisella tavalla mykkyrälle.
Maanantaina heräsin ajoissa ja olin heti onnellinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi nopeasti 23 asteeseen, iltapäivällä asteita taisi olla jo 26. Nautin. Ja me nautimme yhdessä yksitoistavuotiaan kanssa. Fillarit esiin ja Samppalinnan maauimalaan äkkiä, oli aamulenkin ja kotitreenin jälkeinen kesäpäiväohjelmapäätökseni. Lapsi oli kanssani samoilla linjoilla. Ilahdun joka kerta maauiman kassalla, kun saan opiskelija-alennuksen eikä rannekkeidemme hinta päätä huimaa. Jokin on sentään vielä edullista.
Olin iloinen ja innoissani myös iltapäivällä ja illalla, sillä yksitoistavuotias osallistui ensin yleisurheilutreeneihin ja minä pääsin kävellen keskustan lempikahvilaani. Illalla mummo haki tytön hoteisiinsa yökylään, ja me saimme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.
Olen nauttinut viikolla auringosta, kesäisestä meiningistä ja siitä, että minulla on ollut ”tasaisen helppoa”: aamulenkit, kotitreenit, uusi hyvä äänikirja, terassikahvit omalla terdellä. Kiireetöntä ja aivan ehdottomasti kesälomalaista.
Keskiviikkona osallistuimme yksitoistavuotiaan kanssa jälleen Kangoo Jumps -tunnille. Olimme iloisia ja onnellisia hikisen treenin jälkeen. Söimme kotona lounaan, ja minä nautin äänikirjasta auringossa. Lapsi oli rakentanut itselleen lukumajan omaan huoneeseensa ja viihtyi siellä kirjansa kanssa ihmeen pitkään. Sitten seikkailimme jokirantaan, käyskentelimme Turun linnan puistossa ja kävimme jäätelöllä ja kahvilla Göranissa.
Lapsen yleisurheilutreenien jälkeen minä suuntasin jälleen ystävätapaamiseen keskustaan ja sain nauttia omasta ajasta. Illalla istuin vielä pitkään kotiterassilla nauttien lämmöstä ja iltateestä.
Iloitsin siitä, että lapsi pääsi kaverinsa luokse yökylään, jossa he meloivat kanootilla Littoisten järvellä, menivät aamupalalle vastarannalle, uivat ja saunoivat, pelasivat lautapelejä. Kaiken kruunasi yö leikkimökissä – siellä oli kuulemma ollut tunnelmallista!
Torstai taisi olla viikoin ainut pilvinen päivä – ja sekin kääntyi aurinkoiseksi iltapäivän tunneilla. Onneksi. Torstain ohjelmassa oli kampaaja, ja olinkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Usein heti kampaajalta tullessa tukkafiilis ei (jostain hassusta syystä) ole niin hyvä, mutta nyt kaikki oli vallan mainiosti.
Perjantaiaamulla tein lenkin äänikirja korvilla (kuuntelen ja luen Olga Kokon Äitimaa-teosta, joka on uskomattoman soljuva, hieno ja kielellisesti taidokas, olen koukussa!), ja lounaan jälkeen suuntasimme saarimökille.
Viikonloppu sujui mukavasti, ja kelikin oli mitä mainioin. Saaressa riittää aina pientä puuhaa – mikä on ehdottoman hyvä juttu – ja iltasauna kruunaa leppoisat lomapäivät. Pidän siitä hetkestä, kun aamulla herään saaressa. Pidän myös siitä hetkestä, kun aurinko alkaa painua mailleen ja mukavat päivä on pulkassa. Edessä on uusi aamu.
Tämä on ollut yksi parhaimmista lomaviikoistani.
Tähän on tultu.
Minna
Kanoottikuva: Lapsen ystävän isä