Elokuisen viikon parhaat plussina ja miinuksina

Olipahan viikko. Arkista uurastusta, monenlaista menemistä ja tekemistä, kaikenlaista ja kaikilla. Huh hah hei!

Mutta. Kuten olen aina sanonut, pidän ihan tavallisesta arjesta. Juuri siitä, jossa jokaisella on oma paikkansa, tekemisensä ja menemisensä. Siitä, jossa päivät rullaavat omalla painollaan ja iltaisin harrastellaan mukavia asioita. Siitä, jossa iltaisin alkaa luontaisesti väsyttää ja aamuisin herätään herätyskellon soittoon. Tai jo ennen sitä. Rutiineista.

Kokosin tämän viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Ensin plussat

Elokuu. On niin elokuu, että sydänalaa lämmittää. Suurimmaksi osaksi olemme nauttineet lämpimästä kesäsäästä ja auringosta, sellaisista aamuista ja illoista, jolloin on ihan hyvin pärjännyt kesämekolla ja farkkutakilla – jopa ilman takkia! Sadekuurotkaan eivät ole tahtia hidastanut. Elokuu on kesäkuu.

Työt. Pidän työstäni ja viihdyn työtehtävieni äärellä.

Työmatkat. Pidän siitä, että edes joinakin aamuina ehdin ja pääsen kävellen työhön ja iltapäivällä takaisin kotiin. Työmatkalenkit ovat parhautta.

Asioiden sujuminen. Aina on kiva, kun hommat hoituvat ja asiat sujuvat siten, kun ne on suunnitellut. Tällä viikolla moni asia meni kerralla maaliin mukavasti. Pidän myös siitä, että saan työssäni itsenäisesti suunnitella aikataulujani ja tekemisiäni ja toteuttaa suunnitelmiani. Työn autonomia on yksi lempisanapareistani.

Kasvihuoneen kirsikkatomaatit. Kirsikkatomaatteja tulee tänäkin vuonna paljon. Ensimmäiset kypsät söimme alkuviikosta – maukkaita!

JVG. Ihan yhtäkkiä työnantajamme tarjosi JVG:n yksityiskeikan osana Shift-tapahtumaa. En millään olisi jaksanut raahautua pitkän opetuspäivän jälkeen enää kampuksen piha-aukiolle, mutta kun sinne lopulta pääsin, olin onnellinen seuraavat kolme päivää. Mahtava juttu. JVG on ilmiö, jonka olen pitkään halunut kokea. Nyt se onnistui.

Sitten miinuksia

Siivousvimmattomuus. Kun arki on hiukankin kiireistä, kukaan perheestä ei jaksa, viitsi eikä ehdi tarttua moppiin. Siivoaminen ei houkuttele ketään. Torstaina yritin aloitella vessojen pesulla, perjantaina viimeistelin hyvin köykäisellä koko huushollin raivaamisella. Imuroinnin aikana jo tylsistyin.

Kiire. Kun syksy on alkanut, alkaa usein myös kiire. Omalla kohdallani kiire kestää viikon tai kaksi, sitten on taas seesteisempää. Nyt kaikki sidosryhmät ovat aktivoituneet, sähköposti kilisee ja jokaisella on jotakin mielen päällä. On pakko kirjata ihan jokainen työ kalenteriin, jotta ne muistaa varmuudella tehdä. Siitä tietää, että on kiire.

Kasvihuoneen kurkku, ei kun kesäkurpitsa. Kesäkurpitsa, joka minulle myytiin kesäkuussa varmana kurkuntaimena, tekee kukkasia muttei hedelmiä. Kesäkurpitsasato (ja kurkku kaikkinensa) jää saamatta. Olisi pitänyt keinopölyttää niitä…

Tähän on tultu.

Minna