Kaurismäen Kuolleet lehdet on askeettinen elokuva huumorilla höystettynä

Maailman opettajien päivänä kävin ystäväni kanssa katsomassa Aki Kaurismäen ohjaaman Kuolleet lehdet -elokuvan. Sen tarjosi OAJ, ja paikalla oli kaikkiaan 270 opettajaa. Neljä salia täyttyi, ja meillä kaikilla oli varmasti mukava ilta.

Vaikka en Kaurismäki-ihmisiä olekaan, Kuolleet lehdet -elokuvan katsottuani voin todeta jopa hitusen pitäneeni näkemästäni. Elokuvassa Kaurismäki-palaset loksahtavat paikoilleen: kerronta on vaivatonta, huumori naurattaa ja inhimillinen, askeettinen tarina koskettaa.

Elokuva jatkaa Kaurismäki-sarjaa. Se on melankolinen rakkaustarina, jonka pääteemoja ovat suru, rakkaus köyhyys ja yksinäisyys. Rakkaustarinan lisäksi leffa käsittelee addiktiota, työläisyyttä ja kapitalismia.

Kuolleet lehdet -tarinan nainen on ruokakaupassa työskentelevä Ansa (Alma Pöysti) ja mies rakennustyömaan duunari Holappa (Jussi Vatanen).  Ansa saa potkut työstään vietyään vanhentuneita ruokia kaupasta mukanaan, sen sijaan että heittäisi ne suoraan – ja ohjeistuksen mukaisesti – roskikseen.

Ansa tapaa Holapan ensi kertaa hyvinkin kaurismäkeläisessä karaokebaarissa. Myöhemmin he kohtaavat sattumalta uudelleen, päätyvät elokuvatreffeille ja vaihtavat yhteystietojaan. Holapan alkoholismi uhkaa sotkea orastavan suhteen alkumetreillä. Pariskunta saa kuitenkin lopulta toisensa kohtalokkaidenkin mutkien kautta.

Kaurismäki on onnistunut nivomaan uusimpaan elokuvaansa vanhan ja uuden taidokkaasti: elokuva sijoittuu nostalgiseen Helsinkiin ja sen ankeimpiin ja pelkistettyimpiin nurkkiin. Nuhjuisissa, tupakansavuisissa kuppiloissa soi vanha rokki ja iskelmä. Mieli palaa vuosikymmeniä taaksepäin, mutta radiossa kuuluvat uutiset, jotka kertovat Venäjän iskuista Ukrainaan.  Seinällä roikkuu vuoden 2024 kalenteri.

Yksi syy, miksi halusin elokuvan nähdä, oli näyttelijävalinnat. Kaurismäki on tehnyt oivat valinnat, sillä Vatanen ja Pöysti onnistuvat – jopa loistavat – rooleissaan. Kaurismäen elokuvien eleetön näyttelijänrooli ei välttämättä sovi kaikille, mutta Vataselta ja Pöystiltä se luonnistuu.  Myös sivuosien näyttelijät tekevät takuuvarmaa työtä.

Kuolleet lehdet -elokuvan kaurismäkeläinen pelkistetty ja kirjakielinen dialogi tarjoaa kekseliästä sanailua ja hupaisia hetkiä koko elokuvan ajan. Mutta. Kirjakielisyys myös vaivaannuttaa katsojaa ajoittain – se ei tunnu luontevalta eikä näyttelijöiden suihin sopivalta.

Kaiken kaikkiaan elokuva on onnistunut, jopa hyvälle-tasolle yltävä taidepläjäyds, joka sekä herättää ajatuksia yksinäisyydestä, toivosta ja ihmiselämästä että viihdyttää ja huvittaa ”oikeissa kohdissa”.

Yksi parhaimmista kohtauksista sijoittuu ravintolaan, jossa esiintyy Maustetytöt kappaleellaan Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin. Jälleen kiittelen käsikirjoittajaa ja ohjaajaa, nappiin meni! Uusi ja vanha nivoutuvat yhteen, ja salillinen opettajia naurahtaa ääneen.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Sputnik Oy