Joulukuisen viikon parhaat numeroina
Seitsemän päivää, viiden päivän työviikko, 52 tuntia unta, neljä tuntia äänikirjaa, 85 000 askelta, kolme kotitreeniä, 14 kuppia kahvia ja yksi kirjoitus-meikkipöydän kokoaminen. Tässä kiteytettynä mennyt viikko oivasti tiiviissä paketissa. Kokosin joulukuisen viikon parhaat tällä kertaa numeroina.
Kulunut viikko oli selkeästi kiireinen – joulun lähestyminen tietää ruuhkaa kolmella rintamalla, työssä, opiskeluissa ja kotona. Arkipäivien kahdeksan työtuntia ovat kuluneet kuin siivillä kolmen opintojakson tehtävätarkastuksen ja arviointien parissa. Viikkoon on mahtunut yksi lähiopetuspäivä kampuksella, yksi tentin valvonta ja tarkastus, opiskelijoiden arviointien kliksuttelua kahteen eri tietojärjestelmään sekä kuuden korvaavan tehtävän lukeminen ja hyväksyminen.
Opetus- ja arviointityön lisäksi olen kirjoittanut yhtä hankeraporttia, laatinut kaksi julistemateriaalia graafikolle ja ideoinut kahta uutta hanketta. Niin, ja viettänyt yhden kehittämispäivän tiimimme kanssa Kavalton tilalla Harvaluodossa. Kuva peilin edestä on sieltä.
Sähköpostia ei sovi unohtaa: tälläkin viikolla vastaanotin kaikkiaan 41 sellaista sähköpostia, joihin pitää vastata viestintäsäännön mukaisesti kolmessa arkipäivässä. Näiden lisäksi postilaatikkoon kilahti toistakymmentä postia, jotka eivät vaatineet välittömiä toimia, ja kourallinen posteja, jotka olisivat kuuluneet roskaposti-kansioon.
Opiskelurintamalla olen laittanut pillit pussiin. Se tarkoittaa sitä, että olen tarkastanut opintopistemääräni – niitä on nyt kaikkiaan 230/240 – suunnittelut kymmenen viimeisen opintopisteen kirjausta (ne on siis jo tehty, mutten ole niitä vielä hyväksyttänyt) ja alkuvuoden valmistumiseni sekä katsellut haikeana opiskeluryhmämme juttuja WhatsAppissa.
Kohta tämä kaikki ihanuus on ohi… Ja se on muistunut mieleeni ainakin sata kertaa viimeisen viikon aikana.
Kotona on ollut melko rauhallista, vaikka jokaisella on paljon puuhaa. Joulumatkaan on enää neljä päivää, ja sitä ennen maailma on saatava valmiiksi. Tai ainakin melkein. Mies on tehnyt kymmentuntisia työpäiviä työhuoneessaan, minä tein kolme päivää etätöitä ja kaksi kampustöitä.
Työpäivien jälkeen kolmena päivänä oli kaksitoistavuotiaan harrastekuskaus, ja itse olen lähtenyt joka päivä ainakin tunnin lenkille, kolmena päivänä tein kotitreenin. Koska työviikko oli kiireinen, äänikirjalle jäi vain nelisen tuntia aikaa. Onneksi pian alkaa loma. Se tietää aikaa lukemiselle ja kuuntelulle.
Olen polttanut joka päivä yhden pitkän kynttilän, mikä tekee pitkien kynttilöiden osalta summaksi seitsemän. Tuikkuja on mennyt ainakin tuplasti. Ostimme Tigerista 50 sentin kappalehintaan kahdeksan värikästä pitkää kynttilää, ja ne yllättivät minut! Palamisaika on selkeästi pidempi ja liekki kauniimpi kuin vastaavilla kalliimmilla kynttilöillä. Jatkoon siis.
Perjantaina kaksitoistavuotiaalla oli kotipikkujoulut, johon me leivoimme 12 joulumuffinssia ja 20 nakkipiiloa, kaiken muun ostimme kaupasta. Tyttöjä oli kuusi. He uivat, saunoivat ja herkuttelivat. Lisäksi he pelasivat lapsen itse laatimaa 15 kysymyksen Kahootia ja etsivät ympäri kotiamme piilotettuja pikkujoulupussukoita.
Kolme tuntia meni nopeasti, etenkin kun itse osallistuin lapsen kirjoituspöydän kokoamiseen yhdessä keskimmäisen poikamme kanssa. Liki 30 erilaista osaa, kuusi pussia kaikenlaisia ruuveja ja palikoita, yhdet ohjeet ja nekin hieman heppoiset. Nopeasti pöydän kokoaminen ei missään nimessä käynyt.
Lauantaina oli koulupäivä, ja vanhemmat pääsivät koululle askartelemaan. Ensin purnasin mielessäni, miksi lauantaina pitää mennä koululle ja vieläpä kahdeksaksi, mutta siellä ollessani viihdyin ihan hyvin.
Sunnuntaina vietimme neljä tuntia kaupungilla jouluostoilla, ja se riitti! Hankimme lahjat lapsille ja lähimmille. Moni muu oli tekemässä samaa samaan aikaan, ja monessa paikassa sai jonottaa melko pitkään kassalle ja paketointipalveluun päästäkseen.
Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viikko! Ensi viikolla alkaa pitkä loma.
Tähän on tultu.
Minna