Jos talvinen viikko olisi ollut biisilista, tältä se näyttäisi

Kuluneella, erityisen talvisella, viikolla autoradion biisit ovat jääneet mieleen ja korvamadoiksi. Olemme kaksitoistavuotiaan hyräilleet ja laulaneet niiden mukana ja palanneet niihin vielä kotiin palattuammekin. Päätin koota tämän viikon parhaat biisilistana.

Maanantai

Maanantait ovat uusia alkuja ja herkkuhetkiä. Ne ovat samaan aikaan kutkuttavia ja arvaamattomia – mitä kaikkea mielenkiintoista uusi viikko voikaan tuoda tullessaan? Tällä viikolla maanantaista alkoi meille molemmille, minulle ja miehelleni, melko tiukka työviikko. Molemmilla monenlaista, ja tiesimme jo viikon menemisiä allakoidessamme sunnuntaina, että yhteiset kohtaamiset ja tekemiset voisivat olla minimissä.

Tähän päivään sopi erinomaisesti Anna Puun Matkalla-biisi: ”Istun ratin takana. Puoli viiden ruuhkassa. Vasen kaista liikkuu. Minä pysyn paikoillaan. Puhallan höyryä ikkunaan. Kirjoitan siihen nimen. Piirrän viereen sydämen. Ja sitten pyyhin sen.” Se kertoo minusta muun muassa siitä, että toinen on mielessä, vaikka ei koko aikaa vieressä.

Tiistai

Tiistaina parasta on se, ettei kenelläkään ole mitään. Ylimääräistä. Se tietää sitä, että saamme viettää koulu- ja työajan jälkeisen ajan ihan, miten tahansa. Nyt tartuin My BnB -kotitreenien uusiin treeneihin (olen kanavan loma-ajan tehnyt kolmen vuoden tallenteita) ja olin yhtä hymyä. Kuula heilui ja päässä soi aanantain harrastematkakuskailun viimeinen Top 51 -kanavan (jota tytär haluaa kuunnella) biisi, Imanbekin ja BYORin Belly Dancer: ”Hey, ladies drop it down. Just wanna see you touch the ground. Don’t be shy, girl, go bananza. Shake ya body like a belly dancer.”

Keskiviikko

Keskiviikkoaamulla ehdimme puolison kanssa kohtaamaan aamiaispöydässä ja halaamaan töihin lähdön merkiksi. Iltapäivällä huomasin yhtäkkiä päivän pidentyneen – kolmelta ei ollutkaan vielä pimeää. Neon 2:n Pieninä palasina sopii tähän päivään täydellisesti, sillä ”on onni täällä pieninä palasina, lautaselle jääneinä murusina. Se viipyy täällä hetken ja häviää, ei sitä pullotettuu saa mihinkään. On onni täällä pieninä palasina, aamukahvin tuoreessa tuoksussa. Silloin kun on siinä joku vierellä, ja saa sanoo, että välittää.”

Torstai

Lumi-inferno, lumikaaos, lumihässäkkä. Lunta, lunta, lunta. Yhden yön aikana 35 cm valkoista pakkaslunta, ihan joka paikassa. Naureskelimme kollegan kanssa toimituksessa, että miksi silloin, kun uutisissakin kehotetaan pysymään etätöissä, jos mahdollista, on pakko raahautua toimitukseen. Mikäpä muukaan tähän päivään olisi sopinut paremmin kuin ”Let it snow, let it snow, let it snow…”.

Perjantai

Toimittajapäivä tämäkin. Sain tutustua mielettömään persoonaan ja uskomattoman asenteen omaavaan henkilöön. Kirjoitin jutun jonkinlaisessa työnimussa enkä edes lähtenyt kollegoiden kanssa lounaalle, vaan söin Subway-patongin työpöydän äärellä. Tiedän, tämä on ehdottomasti nou nou, mutta joskus on vain pakko.

Lunta satoi lisää, ja kotipihamme lumikasa innosti lapsia pitkälle iltaan lumilinnan rakennuspuuhiin. Kävin lenkillä ja siivoilin kotia laiskasti. Oli tyytyväinen fiilis. Robinkin laulaa juuri siitä: ”Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen. Tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen.”

Lauantai

Pakkaslenkki, viikonloppukimppu, viimeisen opiskelutehtävän kirjoittaminen. Kotitreeni, irtokarkit, Putous. Niin, ja yksi linnunpelastusoperaatio. Siinä lauantaipäivä pähkinänkuoressa. Päivän biisiksi on pakko nimetä Hugon ja Costin Taulut. Biisi kertoo jostain, mikä ei oikein istu omiin ja perheen kuvioihin, mutta on biisinä sellainen, joka iski sekä minuun että kaksitoistavuotiaaseen. Ja se soi koko lauantain päässä.

Kaikki lähti siitä, kun tuijotin talvimaisemaa maisemaikkunalla: ”Ne taulut oli kauniita, sääli ettei niistä tullu ikin valmiita. Eikä päästy yhdes näyttää meidän taidetta. Mut ne taulut oli kauniita.”

Sunnuntai

Hyvin nukuttu yö, rauhallinen aamukahvi ja lapsen viestikisat. Ystävälenkki, kotitreeni ja pitkään pannulla hautunut broilerpata. Ruoan suhteen ylitin itseni. Kaiken kukkuraksi otin itseäni niskasta kiinni ja siivosin kodinhoitohuoneen kaikista puhtaista pyykeistä. Voittajafiilis. Sunnuntain biisiksi valitsin koko viikon kuvitteellisena taustabiisinäni soineen Didon ja Enimenin technoeditin Stan-biisistä. Jokin siinä rytmissä vetää.

Tähän on tultu.

Minna