Havaintoja kuluneelta viikolta
Tammikuu vaihtui helmikuuksi, ja pian on kesä. Viikko oli varsin tavanomainen: arki rullaa, rutiinit kannattelevat ja aina voi oppia uutta. Siinä viikon tärkeimmät pähkinänkuoressa. Kokosin tämän viikon Viikon parhaat -postauksen pieninä havaintoina.
Olen ollut – tälläkin viikolla – tyytyväinen tämänhetkiseen työtilanteeseeni. Saan tehdä kahta rakastamaani työtä: opettajana ja toimittajana. Hymy on ollut herkässä.
En muista, milloin olisin nauranut yhtä paljon kuin toimittajatyökavereiden lounaalla torstaina. Kun ruokailumme oli ohi, mietin, miten onnellinen ja iloinen olen tästä porukasta. On mieletöntä kuulua siihen. Ihanaa, että minulla on heidät.
Jokirannassa ja Turun kaduilla lenkkeillessäni olen saanut selkäni solmuun. Paikoin on niin liukasta, että on käveltävä aivan kummallisessa asennossa, mikä jumittaa selän melko nopeasti. Kelit vaihtelevat, ja kadut ovat peilijäässä tai laveilla lammikoilla. Tarvo siinä sitten.
Olen nauttinut työmatkakävelyistä, joita tähän viikkoon mahtui vain kaksi. Aamun pikkupakkanen tuntuu kirpsakalta nenän päässä, ja töihin tullessa on raikas fiilis.
Eräänä iltana katselin siiliemme, Elmon ja Selman, touhuja tunnin tekemättä mitään muuta. Istuin ja ihmettelin, pysähdyin hetkeen. Välillä naureskelin heidän äänilleen ja tohinoilleen. Ihmiselle tekee hyvää seisahtua, keskittyä, katsella ja kuunnella. Joka päivä pitäisi ihmetellä ihan muita asioita kuin telkkaria, puhelinta ja tietokonetta.
Lauantaina pääsin kampaajalle. Seitsemän viikon leikkuuväli näkyi ja tuntui. Nyt on ihanan fressi olo!
Kotitreeni on kulkenut, mutta selän takia olen valikoinut hieman erilaisia treenejä. Niiden lisäksi olen tehnyt alaselän liikkuvuus- ja venyttelyohjelmia kaikenlaisista kanavista – sunnuntaina selkä tuntuikin jo ihan hyvältä.
Viikonloppuna saimme kahdenkeskistä aikaa puolisoni kanssa. haahuilimme, nautimme siivotusta kodista, illastimme kivassa ravintolassa ja kävimme katsomassa sykähdyttävän Myrskyluodon Maijan. Sitä voi todella suositella.
Havahduin muutamana päivänä siihen, että iltapäivisin on valoisaa. Aurinko paistoi olohuoneeseen vielä puoli neljältä ja valaisi kauniisti valko-vihreän viikonloppukimpun. Ilmiö sai minut seisahtumaan, ottamaan kuvan ja (kliseisesti) tarttumaan hetkeen.
Kuljemme kohti kevättä ja kesää.
Tähän on tultu.
Minna