Pääsiäisviikon parhaat plussina ja miinuksina
Maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi, ja päivät kiitävät eteenpäin vauhdilla. Kevät on kiireistä aikaa, sanotaan, ja sille sanonnalle on helppo nyökkäillä. Kevät on työtehtävien viimeistelyä ja paketointia, uudelleen rakentamista ja eteenpäin katsomista – tai kiitämistä. Se on täynnä valoa, heräämisiä ja monenlaista pöhinää. Olen odotellut näkeväni viherrystä, mutta toistaiseksi on pitänyt tyytyä harmaisiin maisemiin ja pakkasöihin. Kokosin pääsiäisviikon parhaat plussina ja miinuksina.
Ensin viikon plussat
Lyhyt viikko. Vaikka olen vannoutunut arjen ystävä, oli ihanaa, kun työviikko loppui jo torstaihin. Pieni hengähdyshetki tuli tarpeeseen melkoisen työrupeaman jälkeen. Työpöydällä on tällä hetkellä monenlaista (mistä olen iloinen ja tyytyväinen!), mutta kun työstää hankehakemusta englanniksi ja toimii vieraalla kielellä, vieraskielisessä työryhmässä sellaisen asian äärellä, jossa oma substanssiosaaminen ei ole vahvin, huomasin, että se vaatii ja vie yllättävän paljon energiaa.
Pääsiäispyhät. Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan, mutta nostan sen silti omaksi kohdakseen. Pääsiäisessä parasta oli, että emme ladanneet siihen mitään, emme yhtäkään, odotusta, to do -listausta emmekä hössöttäneet pyhien äärellä. Söimme tavallisia kotiruokia, tilasimme thaimaalaista ja herkuttelimme irtokarkeilla. Harrastimme, ulkoilimme ja kuuntelimme kirjoja. Täydellistä.
TPS:n jääkiekkopeli. Suuntasimme koko perheen voimin TPS:n jääkiekkopeliin lauantaina. En ole urheiluihmisiä tällä saralla, mutta koska nyt pelattiin jatkopaikasta, osallistuin mieluusti näihin rientoihin. Samalla tapasimme esikoista ja hänen tyttöystäväänsä sekä ystäviämme.
Viikonloppukimppu. Nostan tämän usein listalle. Nyt teen sen siksi, että olin melkein maani myynyt, kun tajusin, että edessä ovat pääsiäispyhät enkä saisi kimppua. Sitten huomasin lauantain olevan ihan tavallinen lauantaipäivä. Sainkin kimpun! Yksi viikonloppu jäi välistä, joten nyt iloitsin enemmän kuin yleensä hankkimistani kukista.
Lapsen kaveriyökylä. En ole aina ollut yökyläihmisiä, mutta nykyään olen huomannut sen tuovan kaikille osapuolille jotain: lapselle iloa ja tekemistä, meille vanhemmille rauhallista omaa aikaa. Win-Win. Kaksitoistavuotias kutsui meille kolme yleisurheilukaveriaan. He majoittautuivat alakertaamme siskonpetiin, ja heillä tuntui olevan varsin mukavaa! Extraplussan annan siitä, että lapsi itse siivosi ja järjesteli majoituksen yökylää varten.
Sitten viikon miinukset
Luonto ei olekaan vielä hereillä. Kaikkialla on rumaa ja harmaata, ja katupöly tunkeutuu sieraimiin ja silmiin. Kevät haisee märälle maalle ja linnunkakalle. Onneksi lapsen askartelemat virpomisvitsat ja ihana viikonloppukimppu tuovat väriä elämään.
Englanninkieliset hankehommat. Pidän työstäni ja suorastaan rakastan hankevalmisteluja ja hanketöitä. Nyt meneillään on vieraskielinen hanke, kansainvälinen valmistelutyö, jossa olen paikoin ollut äärirajoilla. Kun ajatus pitää kääntää englanniksi ja suoltaa ulos suullisena ja kirjallisina tuotoksina, joudun paikoin pinnistelemään.
Mitä pidemmälle valmisteluissa edetään, sitä helpommaksi tämä työ (onneksi) käy. On hienoa saada osallistua hankkeeseen ja tutustua uusiin kansainvälisiin asiantuntijoihin, mutta silti tällainen työ vie enemmän resurssia kuin ”perustyö”.
Kellojen siirtely. Ihan turhaa puuhaa.
Yhteiskunnallinen ja globaali tilanne. Nyt menin melko pitkälle omassa viikon parhaat -listauksessani, mutta koska asia on tärkeä ja vaikuttaa kaikessa taustalla, nostin sen nyt esiin. On vaikea ymmärtää, että maailmalla pauhaavat sodat ja Suomessa jatkuvat poliittiset lakot. Politiikassa pöllähtelee, vastakkainasettelu on jatkuvaa. Maan taloustilannetta tai esimerkiksi yrityspolitiikkaa ei ymmärretä. Tuntuu, että järjenääni on unohtunut monessa – ja monella.
Tähän on tultu.
Minna