Kevätlukukauden viimeisen työviikon parhaat plussina ja miinuksina
Kesäkesäkesä. Lomalomaloma. Se alkaa virallisesti maanantaina. Sitä edelsi varsin kiireinen työviikko. Kokosin kevätlukukauden viimeisen työviikon parhaat palat plussina ja miinuksina.
Ensin plussat
Ajatus loman alkamisesta. Kesäloman alkua ajattelin valehtelematta jokaisena arkipäivänä. En muista koska viimeksi olisin ollut näin valmis lomalle. Laskin päiviä, ja jo keskiviikkona minusta tuntui siltä kuin olisi ollut perjantai. Loman alun ajattelu sai aikaan hymyn ja tarmonpuuskia tahmaisiltakin tuntuneissa hetkissä.
Siilien lemmenyö. Elmo- ja Selma-lemmikkisiilit saivat viettää toisen yhteisen lemmenyönsä kuluneella viikolla. Viime kerralla yö ei tuottanut toivottua tulosta, nyt saamme jännittää 34–38 päivää, miten käy tällä kertaa.
Siisti koti. Tiistaina oli siivoojapäivä, mistä olin erityisen iloinen. Sen jälkeen olemme pitäneet huushollin siistinä, ja olen saanut kaapinsiivousurakkani päätökseen. Siivoojapäivän parhautta on, kun saa palata siivottuun kotiin.
Kampustyöpäivät. Olen ollut kahtena päivänä kampuksella tekemässä työtä. Tai olemme olleet siellä yhdessä kaksitoistavuotiaan kanssa. Hän on leikkinyt koulua tyhjässä luokkatilassa, minä työskennellyt toisessa tilassa. Olin ihmeissäni, miten suuresti tytär nautti tästä tekemisestä. Niin paljon, että hän pyysi sinne toisenakin päivänä. Fillaroimme aamulla kampukselle ja iltapäivän puolella takaisin kotiin, etätyöpisteelle.
Lapsen lomaviikkojen sujuvuus. Torstaina huomasin ajattelevani, että meneehän se näinkin. Kaikesta selviää. Olin koulujen loputtua kauhistellut mielessäni, miten selviämme näistä kahdesta viikosta, kun minä olen työssä, lapsi lomalla. Hyvin selvisimme. Ja kaikkeen tottuu – loman alkuunkin.
Kasvihuoneessa vihertää. Jokaisessa istutusrivissä on alkuja. Retiisit alkavat olla siinä vaiheessa, että pian päästään maistamaan. Kirsikkatomaatissa on kukkia, ja kurkuntaimi on kasvanut viikon aikana mukavasti.
Kaksitoistavuotiaan kolmiloikkaennätys. Siinä se.
Sitten miinukset
Kiire. Viimeisenä työviikkona ennen lomaa pitää saada koko maailma valmiiksi. Joka kerta, joka ikinen kerta. Päätän aina, että en päästä tilannetta siihen pisteeseen, mutta siihen pisteeseen se herkästi vain menee. On opinnäytetöiden arviointeja, syksyn suunnittelua, hankehakemusten viimeistelyä ja kaikenlaista. Kaikenlaista sellaista, mistä tulee kiire tai ainakin kiireentuntu.
Takaraivon, niskarusetin ja purentalihasten jumit. En ole aiemmin oikein edes huomannut purulihaksiani. Enkä ole tajunnut, että nekin voivat mennä totaalijumiin. Niin oli nyt päässyt käymään, mutta onneksi tilanteeseen sai nopeasti avun OMT fysioterapeutilta, jolla olen käynyt kolmesti. Jumit ovat poissa, olen saanut uskomattoman tehokasta hierontaa sekä erinomaiset kotiohjeet. Huh.
Viileät kesäkelit. Pidän lämpimästä, tuulettomasta kesäkelistä. Haluaisin pukeutua mekkoihin ja käydä lenkillä ilman pikiä housuja ja takkia. Viimeisen viikon aikana on tullut niin, että tämä ei totisesti ole ollut mahdollista…
Lomaruokahuolto. Kuten olen kertonut, en ole ruoanlaittoihminen. Nyt, kun lapsi on ollut lomalla, on pitänyt panostaa kahteen lämpimään ruokaan päivässä. Se on melko haastavaa, jos edellisen päivän päivälliseltä ei ole jäänyt annostakaan yli. Olen yrittänyt satsata siis päivällisiin siten, että niistä jäisi aina seuraavan päivän lounaaksi – edes yhdelle.
Tähän on tultu.
Minna