3 x kuukauden kuva – elokuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi jo viime vuonna minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen elokuun kuvani.
Arkikuva
Elokuun arki on ollut yhdellä sanalla sanottuna kepeää. Kuukauden alkupuolella vietin vielä kesälomani viimeisiä viikkoja, sitten me kaikki aloitimme hiljalleen koulu- ja työarjen. Heinäkuun säistä en ollut innostunut, mutta elokuu yllätti: on ollut lämmintä, kaunista ja vehreää. Se on tuonut arkeen ihan oman lisämausteensa, hyvän sellaisen. Olen nauttinut lenkkeilystä, työmatkakävelyistä ja siitä, että iltaisin on ollut kesäistä ja valoisaa. Aurinko on paistanut juuri sopivasta kulmasta. Metsässä on tuoksunut alkava syys. Yöllä on voinut pitää ikkunaa auki. Pieniä iloja. Valitsinkin elokuun arkikuvaksi kuvan, jonka nappasin työmatkalta eräänä päivänä palatessani kävellen kotiin kampukselta. Se kuvaa alussa mainitsemaani kepeyttä ja herätti minussa aivan tietynlaista rauhaa.
Kuukauden huippuhetki
Elokuun huippuhetki on ollut aivan ehdottomasti Adelen konsertti Münchenissä. Kuten olen kirjoittanut, en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Mitään. Vastaavaa. Kun muistelen tapahtumaa, kuuntelen Adelen kappaleita ja palaan konserttitunnelmiin katsomalla ottamiani kuvia ja videoita, minua alkaa itkettää – olen todella saanut toteuttaa yhden suurimmista unelmistani. Tämä on muisto, josta en malta ja josta minun ei tarvitse päästää koskaan irti.
Ei mennyt kuin Strömsössä
Harmittaa, etten tajunnut ottaa kuvaa kärpäsansasta, joka ei koskaan kerännyt yhtäkään keittiössämme lennelleestä (ja erityisen häiritsevästä) isosta banaanikärpäsestä. Luin ansaohjeita ja rakentelin sellaisen kieli keskellä suuta, mutta pieleen meni. Siihen ei langennut kukaan.
Koska tästä en ottanut kuvaa, valikoitui elokuun Ei mennyt kuin Strömsössä -kuvaksi kodinhoitohuoneen lakana-, pyyhe- ja neulepaitapino. Toistan itseäni: kodinhoitohuone on kaiken huushollaamiseni isoin kulmakivi. Miten puhtaat pyykit eivät houkuttele minua lainkaan viikkaushommiin? No, tämänkin ikävän työn sain melko pian kuvan ottamisen jälkeen hoidettua. Toisaalta pino on jälleen melkein yhtä korkea kuin ennen pyykkihuoltoa.
Tähän on tultu.
Minna