3 x kuukauden kuva – lokakuun kuvat
Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi jo viime vuonna minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömsössä
Kokosin tähän postaukseen lokakuun kuvani.
Arkikuva
Lokakuun arki on ollut varsin mielekästä: työt, vapaa-aika ja perheaika ovat olleet oikeastaan täysin tasapainossa. Se on paljon sanottu, sillä juuri koskaan en koe, että pääsisin täysin tasapainoon tai että arki olisi täysin tasapainoista. Nyt on ollut. Ja siitä elämälle kiitos.
Uskon, että tätä vahvaa hallinnantunnetta ovat lisänneet syysloma, omat mielekkäät harrasteet sekä se, että lokakuu on ollut liki opetukseton kuukausi. Työaika on mennyt sujuvasti kaikkeen muuhun, ja siihen kaikkeen muuhun on ollut hyvin aikaa. Sivutyössä toimittajanakin on mennyt kivasti, ja töitä on ollut riittävästi. Tykkään.
Arkikuvaksi valitsin pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen kuvan kotitreenipaikastani. Se on otettu sellaisen kahvakulatreenin jälkeen, jossa uskalsin kaivaa pitkästä aikaa 20 kg kuulan esille. Jaksoin, pystyin ja selvisin. Se oli arkinen pieni onnistuminen arkisen puuhan lomassa.
Kuukauden huippuhetki
Koska arki on ollut mielekästä, minusta tuntuu, että huippuhetkiä tai liki huippuhetkiksi tulkittavia hetkiä on lokakuussa ollut paljon. Teimme muutaman päivän visiitin Tallinnaan perheen kesken, olen osallistunut Fitclubin verkkotreeneihin ja saanut niistä uutta buustia kaikkeen tekemiseen, olen viettänyt syntymäpäivääni ja saanut kivoja lahjoja. Mitä sitä ihminen enempää voisi toivoa?
Huippuhetki-kuvaksi oli ehdolla kolme kuvaa: kuva Tallinnan-reissulta, kuva sunnuntain ruokahetkestä, jonka kolmetoistavuotias järjesti kokkaamalla, kattamalla ja siivoamalla jäljet sekä kuva kädestäni ja Feature!-kirjasta. Sain kirjan syntymäpäivälahjakseni ystävältäni enkä muista, milloin olisin viimeksi saanut sellaisen lahjan, joka olisi ilahduttanut, koukuttanut ja vienyt minut mukanaan nanosekunnissa. Nyt se tapahtui. Ja juuri siksi se valikoituikin huippuhetkikuvaksi. Oli syysloma, ja minä istuin sohvalla lukemassa kirjaa. Olin onnellinen. Niin onnellinen, että melkein itketti. Loma, synttärit ja ihan paras kirja.
Ei mennyt niin kuin Strömsössä
Lokakuussa ei sattunut tai osunut kohdalle mitään sellaista, joka olisi todellisesti ollut ihan horror tai jollakin tavalla kauheaa kaiken arkikiireen keskellä. Joudun siis valitsemaan kuvan lenkkareistani. Tai oikeastaan oikean tossun reiästä. Dejavuu! Muistelen, että olette ennenkin nähneet vastaavan otoksen tässä kategoriassa…
En tajua, mikä näissä Niken kengissä on. Vuosittain joudun hankkimaan uudet, koska kärki menee rikki. Ensin oikeasta, sitten vasemmasta lenkkarista. Koko on puoli numeroa isompi kuin viimeksi (tätä suositeltiin), mutta tulos on sama kuin ennenkin. Tossut ovat leveään jalkaani täydelliset, enkä millään tohtisi vaihtaa merkkiä. Hankala on. Jos näitä parsisi jotenkin?
Tähän on tultu.
Minna