Marraskuisen viikon parhaat plussina ja miinuksina
Jälleen on yksi marraskuinen viikko takanapäin. Toistan itseäni: onneksi päivisin on ollut valoisaa ja olen päässyt tekemään jokapäiväisen lenkkini ennen pimeän laskeutumista. Tingin mieluummin pitkästä (normaaliaikaisesta) lounaasta kuin kunnon happihyppelystä. Kokosin marraskuisen viikon parhaat plussina ja miinuksina.
Ensin plussat…
Kolmetoistavuotiaan yleisurheilukisat. Syys- ja talvikauden ensimmäiset kisat järjestettiin sunnuntaina. Tyttö pinkoi kevyen näköisesti oman ennätyksensä 60 metrin juoksussa, alitti yhdeksän sekunnin ”maagisen rajan” ja tempaisi 26 juoksijan joukosta ketterästi finaalipaikalle. Lopputulos oli neljäs, ja me kaikki olimme kisapäivästä iloisia. Lapsen ilo tuntuu sydämessä, suupielissä ja silmäkulmassa.
Työmatkalenkit ja valoisan ajan lenkit. Iskin nämä nyt tähän samaan kohtaan. Molemmista pidän ja molempia pidän liki elinehtoina omalle jaksamiselleni ja työkunnolleni. Aloitan aamuisin puoli seitsemältä, jotta voin irrottautua kesken päivän tunnin lenkille. Kuten alussa mainitsin, syön lounaan nopeasti ja siinäkin säästän liikuntahetkeeni aikaa. Ensi viikolla on opetusviikko, mikä tietää sitä, että tämän toteuttaminen on aavistuksen hankalampaa.
Hankerahoitus on mennyt läpi. En uskaltanut ilakoida siitä vielä viime viikolla, mutta nyt päätin uskaltaa. Se on iso ja ihmeellinen, ihana asia – ja siitä kuuluu nyt iloita! Rahoitettavien hankkeiden määrä on muutaman prosentin luokkaa, joten tämä ilahdutti minua ja kollegaani valtavasti. Tästä lisää tuonnempana.
Perheen yhteinen päivällinen. Sunnuntaina saimme koko perheen koolle saman pöydän ääreen. Kokkasimme hampurilaisia ja pelailimme lautapelejä. Olin onnellinen.
…sitten miinukset
Saako taas mainita pimeyden? Mainitsen enivei. Pimeys tappaa. Kuudelta on sellainen olo, että kello on vähintään yhdeksän. Napsauttelen kaikki kodin valot päälle, ja silti tuntuu synkältä. Harrastukset ja kiva vapaa-ajan tekeminen onneksi helpottaa pimeimpiä hetkiä.
Niveltulehdus. Koronan jälkeen sain oikeaan jalkaani kahteen varpaaseen sekä ranteeseeni niveltulehdukset. Sain kortisonia, ja vaiva parani nopeasti. Nyt se on palannut. Astuminen aamuisin on kamalaa, tuntuu kuin päkiän alla olisi jokin kivi tai pallo, joka tuntuu, särkee ja sattuu. Onneksi Burana auttaa ja saan elettyä aamujen jälkeen liki normaalia elämää. Lienee syytä varata uusi aika lääkärille.
Koska sairastan selkärankareumaa, nämä tällaiset oireet ovat minulle vähän liiankin tuttuja. Olen ollut yli 13 vuotta lääkkeettä ja hoitanut itseäni liikunnalla ja terveellisin elintavoin. Ukaasi on, että jos kantavat nivelet alkavat tulehtua (tai selkä…), lääkitys on aloitettava uudelleen. Ristin sormeni.
Selma-siilin piparikorvat. Kyllä, olen tosissani. Havaitsimme viikolla, että Selma-siilillä on korvan reunat hiukan (hyvin hiukan) repalaiset. Niitä kutsutaan siileillä piparikorviksi. Ne voivat johtua mm. kuivasta talvi.-ilmasta, ihon kuivuudesta, yksipuolisesta ruokavaliosta tai loisista (harvemmin sisäsiilillä sellaisia on), ja onneksi ne eivät haittaa mitenkään siiliä. Meillä Selman kohdalla kaikki perusasiat ovat kunnossa, hyönteisiä lisätään ruokavalioon.
Hoitona korviin pitää laittaa ihan ihmisilläkin käytössä olevaa Ceridal-ölyjä tai vastaavaa. Me hankimme öljyn, ja kuten aavistin, ei Selmukka pitänyt touhusta lainkaan. Se tuhisee, tuhahtelee, sähisee ja menee piikkipalloksi. Näin oli Siiliharrastajaryhmän jonkun muunkin siili toiminut… Eläin ei jostain syystä pidä siitä, että korviin kosketaan.
Tähän on tultu.
Minna