On joulukuu. Vuoden viimeistä viedään. Joulukuun ensimmäiseen viikkoon mahtuu monenlaista mukavaa tekemistä sekä kivoja arkisia kohtaamisia. Viikon kruunasivat kummityttömme perheen tapaaminen sunnuntaipäivällisen merkeissä sekä kynttiläpaja, jossa vietimme aikaa kolmetoistavuotiaan kanssa. Kokosin joulukuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina.
Olin iloinen, kun joulukuun ensimmäisellä viikolla saimme nauttia pikkupakkasista. Yhtenä yönä ja aamuna satoi vielä hitusen lunta, mistä olin äärikiitollinen. Ja lunta saatiin lisää viikonlopuksi. Maisemaikkunnan viikon maisemat ovatkin olleet varsin sinisävyisiä. Tätä lisää!Yhdestä asiasta olen ollut erityisen iloinen ja onnellinen tällä viikolla: olen nukkunut jokaisena yönä hyvin tai erittäin hyvin. Lauantain ja sunnuntain välinen yö taisi olla heikoin yö koko viikossa, ja sekin oli hyvä-tasolla yli kahdeksan tunnin unilla. Tämä ei ole mitenkään kovin poikkeuksellista, mutta se, että viikon kaikki yöt ovat todella hyviä, on. Usein mukaan mahtuu yksi tai kaksi oranssia eli tyydyttävää (ja niissäkin vain ANS-tila on tyydyttävä ja laskee kokonaisuutta). Hyvä uni on kaiken perusta. Huomaan voivani ja nukkuvani parhaiten silloin, kun aktiviivusuusprosentti on selkeästi yli sadan. Tällä viikolla keskiarvo aktiivisuudessa oli 122 prosenttia. Ehkä se sitten selittää hyviä uniakin…Olen ottanut seurantaan @boniasiivouksen joulukalenterin. Aloitin sen hieman myöhässä, mutta aloitin kuitenkin. Ensimmäisestä luukusta paljastui kuiva-ainekaapin siivous, ja sen me teimme yhdessä kolmetoistavuotiaan kanssa. Olipa vapauttavaa. Samalla siivosimme myös kattila- ja ruokailuvälinekaapit. Kaikkinensa tähän siivoiluun meni aikaa puolisen tuntia. Tämä vain muistutuksena itselleni – ajattelen usein, etten jaksa enkä viitsi, koska siivoamiseen kuluu niin paljon aikaa. Pyh.Kun vakkarikukkakauppani instassa paljastettiin tämän viikon viikonloppukimppu, tein oitis varauksen, sillä muistelin edellisiltä vuosilta, että amarylliskimput menevät heti. Lauantaina vein lapsen yleisurheilikisoihin, jätin auton hallin pihaan ja lähdin tunnin lenkille. Samalla hain varatun kimppuni. Se on niin kaunis! Ihailen sitä joka kerta, kun katsonkin olohuoneen suuntaan.Lauantaina kisattiin seurojen välinen Merkki-Mestaricup Kupittaalla. Kolmetoistavuotias oli valittu juoksemaan 60 metriä. Hyvin meni, vaikka hetki sitten sairastetun flunssan jälkeen hän köhii edelleen jonkin verran. Turun Urheiluliitto voitti kultaa, ja sitä sitten juhlittiin!Varasimme paikat Seikkailupuiston kynttiläpajaan kolmetoistavuotiaan kanssa. Sunnuntaiaamulla olimme siis puolitoista tuntia kynttilähommissa. Minua liikutti, kun muistin, että olen ollut myös poikiemme kanssa ihan samassa pajassa, ihan samassa paikassa tasan 20 vuotta sitten. Poikien siellä tekemät tonttu-kynttilät koristavat edelleen isovanhempieni joulupöytää (niitä ei ole raaskittu polttaa).Tip tap! Teimme molemmat neljä kynttilää. Olisin halunnut tehdä kaikista neljästä ihan samanlaiset punavalkoiset tontut, mutta lapsi kielsi tämän kovaan ääneen: ”Ei, nyt et ole niin tylsä!” Niinpä ”jouduin” tekemään toisesta parista (tämä kynttiläpari-ajatus oli kolmetoistavuotiaasta myös jollakin tavalla outo) vihreävalkoiset ilman mitään tonttumeininkiä. Lapsi teki kaikista neljästä kynttilästä värikkäitä ja erilaisia.
Kynttiläpajan jälkeen tein lenkin, ja iltapäivällä tapasimme ruoan merkeissä ystäväperheemme ja kummityttömme. Näistä tapauksista ei ole kuvia.
