Satu Rämön Rakel on vahva jatko-osa, joka koukuttaa ja yllättää
Odotin innolla Satu Rämön dekkarisarjan neljättä osaa, Rakelia. Aloitin sen kuuntelemisen ja lukemisen joulukuun alussa, ja olin jälleen hetkessä kirjan imussa.
Rakel jatkaa islantilaispoliisista kertovaa dekkarisarjaa. Sarjan neljännessä osassa Hildurin traagisesti hajonneen perheen mysteeri saa uusia käänteitä, kun perheen äidin ja isän kohtalot alkavat selvitä. Samaan aikaan paikallisessa poliisitutkinnassa selvitellään risteilyturismiin liittyviä rikoksia ja epäilyttävää kuolemantapausta hoivakodissa.
Rämö on kirjailija, joka hallitsee helppolukuisen ja nopeasti koukuttavan dekkarikirjoittamisen: hän yhdistää teoksissaan mielenkiintoiset rikokset, kiinnostavat henkilöhahmot sekä islantilaisen elämän. Rakel tarjoaa lukijalle ja kuuntelijalle intensiivisen matkan islantilaiselämään ja poliisitutkintaan.
Rakelin tarina on loppuun saakka hiottu, ja siinä yhdistyvät yllättävä draamankaari ja hienosti punottu kaksitasoinen kerronta. Tarina kuljettaa lukijaa ja kuuntelijaa monitasoisesti, kietoen yhteen kylässä tapahtuvat rikokset, perhesuhteet sekä menneisyyden haamut. Takaumat ja nykyhetki vuorottelevat tässäkin teoksessa taidokkaasti.
Teos tarjoaa monipuolisen lukukokemuksen. Tarina on moniteemainen ja käynnistyy hitaasti. Yhtäkkiä ja kerroksittain avautuva juoni kuitenkin palkitsee kärsivällisen kuuntelijan ja lukijan. Yllätyksellisyys tuo teokseen uudenlaista jännitettä, vaikka huomasin pitäväni erityisesti aivan tietynlaisesta tuttuudesta.
Satu Rämö osaa luoda hahmoista inhimillisiä ja uskottavia. Dekkarin kieli on helppoa ja tarkkaa. Teoksen kertojanääni on samaan aikaan intiimi ja moniääninen. Tarina on rakennettu tutun dekkarikaavan mukaan: pääosassa ovat poliisit, henkilökohtainen elämä sekoittuu ammatilliseen tarinaan ja juoni on äärimäisen tarkoin punottu. Ei-niin-perinteisen-dekkarikaavan mukaisesti löysin tästäkin teoksesta arkipsykologiaa ja perinteistä tarinallisuutta sekä taitavaa yhteiskunnan, ympäristön ja ihmissuhteiden kuvausta.
Rakel on dekkarisarjan neljäs – varsin vahva – teos, joka tarjoaa paitsi syvällisiä teemoja myös jännitystä ja kiehtovia henkilöhahmoja. Pohdin monesti teoksen äärellä, että kirjailija on jälleen kerran osoittanut olevansa jopa mestarillinen tarinankertoja.
Minusta menneisyyden nivominen osaksi nykytapahtumia on vahvojen henkilöhahmojen ja Islannin karujen olosuhteiden ohella koko Hildur-sarjan vahvuus. Satu Rämö on osannut rakentaa selkeän jatkumon selviteltäville ja toisiinsa jollakin tavalla nivoutuville rikoksille. Hän on rakentanut mukaansa tempaavan kokonaisuuden, joka toimii hyvin sekä itsenäisinä teoksina että Hildur-saagana.
Kokonaisuus on viihdyttävä ja vangitseva – tykkäsin. Viisi tähteä.
Tähän on tultu.
Minna
Kuva: WSOY