Gluteeniton pulla – viikon paras tuotos
Viikon kirkkaimpaan kärkeen ylsivät hieman ja hetkellisesti valoa tuonut ensilumi, työhön liittynyt viestinnän koulutus, ystävälenkki ja tosivaivattoman gluteenittoman pullan leipominen. Jo pullan tuoksu, joka valtasi koko kodin, sai hyvälle mielelle. Marraskuun pimeys tuntui taas yhtä astetta kevyemmältä kestää.
Viikko oli edeltäjäänsä kepeämpi muillakin tavoin – kiireen tuntu sai tällä viikolla väistää, mikä oli helpotus. Minulla oli aikaa lukea rauhassa opiskelijoiden kirjallisia töitä, lenkkeillä ja treenata omassa rauhassa. Sain lopeteltua työt iltapäivisin säädylliseen aikaan ja tarjottua perheelle itse tehdyn ruoan yhteiseen päivällispöytään. Ehdin istua K-tuolissa ja katsella merelle.
Ja kun kiireen tuntua ei ole, mielen valtaa ihan tietynlainen huojennus; olemisesta tulee mukavaa ja arjesta leppoisampaa. Leppoisampaan arkeen taas mahtuu kaikenlaista pientä extraa. Kuten leipominen, ystävätreffit tai esimerkiksi joulukorttien suunnittelu.
Iltaisin oli aikaa ja energiaa uudelle sarjalle ja vanhalle äänikirjalle.
Kaikkien yllätykseksi leivoin gluteiinitonta pullaa hyvällä menestyksellä. Mainittakoon, että kukaan perheestämme ei vaadi tai tarvitse gluteenitonta ruokavaliota. Innostuin leipomisesta luettuani erästä blogia, jossa kehuttiin Pirkka-pakastepullataikinaa. Kuola valui suupielistä, kun katselin blogiin sijoitettuja kuvia: niin kauniita ja herkullisen näköisiä pullia en ollut nähnyt pitkään aikaan.
En myöskään ollut leiponut itse pullaa pitkään aikaan. Enkä ole koskaan leiponut gluteenitonta pullaa.
Perheen nuoriso ilkkuikin aikansa ensin pakastetaikinalle ja sitten gluteenittomuudelle – eihän noista nyt voisi mitään tulla. ”Ei ainakaan mitään hyviä!” kuten Ylioppilaskokelas asian ilmaisi. Ennen niiden valmistumista kukin kävi kurkkimassa uuninluukun takaa ja tokaisi jotain nasevaa.
Kun pullat sitten tulivat uunista, kaikenlainen ilkkuminen ja irvailu loppuivat alkuunsa. Pöydän vierelle kertyi pullanhimoisten perheenjäsenten jono.
Pullat eivät pelkästään tuoksuneet hyviltä, ne myös maistuivat hyviltä. Taivaallisilta. Oma ennakkokäsitykseni oli (tätä en kuitenkaan kertonut perheelle…), että pullat olisivat kovia, kuivia ja kaikin tavoin tylsiä. Yllätyksekseni ne olivat kuitenkin varsin kelpoja pullia tarjolle arkeen. Miksei juhlaankin.
Voiko helpompaa tapaa pullan leipomiseen olla? Pakastetaikina sulamaan, kaulin esille, taikina pöydälle, kaulitaan levyksi, voidellaan kunnon kerroksella voita tai margariinia, sitten sirotellaan sokeria ja kanelia voikerroksen päälle. Rullataan levy rullaksi ja leikataan pulliksi.
Itse tein korvapuusteja, mutta mietin jo niitä tehdessäni, että taikinastahan saisi kranssin, bostonpullan, voisilmäpullia, pitkon, kanelisolmuja – oikeastaan mitä tahansa!
Gluteeniton pulla on viikon sana.
Tähän on tultu.
Minna
P.S. Yhdeksänvuotiaan viikon parhaaksi ylsi tonttuoviyllätys, se, kun tonttu oli noutanut hänen joululahjatoivekirjeensä. Sunnuntaiaamulla suu oli messingillä!