Helmikuun ensimmäinen viikko on takana. Kunnon talvesta ei Lounais-Suomessa ole tietoakaan, onneksi on sentään ollut pakkasta muutamana päivänä. Jopa niin, että on tuntunut kylmältä… lauantaina ja sunnuntaina olin toiveikas, sillä jotakin valkoista taivaalta tuprutti hetkellisesti. Puolisen tuntia. Että se siitä.
Viikko on ollut jälleen arkinen: työtä, sivutyötä, omia ja lapsen harrasteita ja kaikenlaisia kotihommia. Viikon kruunasi kolmetoistavuotiaan ennätysjuoksu 60 metrillä lauantain kisoissa. Kokosin helmikuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina.
Helmikuu. Missä on lumi? Sitä pohdin olohuoneen maisemaikkunalla muutanan kerran viikon aikana. Lauantaina, jolloin nappasin tämän kuvan, oli onneksi viisi astetta pakkasta ja aamun sarastus lupaili aurinkoa. Viikon aikana sain kahdesti työmatkalenkeillä laittaa aurinkolasit silmille. Ja kun vihreää ruohikkoa katsoi, tuli ihan kevätfiilis.Viime viikon viikonloppukimppu puhkesi täyteen kukkaansa yhtäkkiä keskiviikkona. En yleensä tykkää auenneista tulppaaneista, mutta tämä ilahdutti. Etenkin, kun auringonvalo tarttui siihen.Hyvinvointini yksi kulmakivistä on se, että pystyn kävelemään reippaasti töihin ja töistä kotiin. Tällä viikolla tein sen neljästi ja olin onnellinen. Siinä on monta hyvää juttua: päivän liikunta ja ulkoilu on tehty (47 min. suunta), saa olla ulkona valoisaan aikaan ja iltaan vapautuu aikaa muulle.Perjantaina tapasimme ystäviä ja ihanaa pientä kummityttöämme. Kävimme pitsalle Denniksessä ja viihdyimme liki kolme tuntia. Oli mukavaa ja työteliään viikon jälkeen todella palauttavaa!Lauantaina oli jälleen yleisurheilukisat Kupittaan hallissa. Olin toimitsijavuorossa muutaman tunnin, ja lapsi juoksi 60 metrin juoksun. Ja tadaa, teki ennätyksensä! Olimme kaikki iloisia tuloksesta. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikon kisoihin…Lauantaina vietimme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa kolmetoistavuotiaan kisojen jälkeen. Tein lihaskuntotreenin ja makoilin sen jälkeen repo rankana lattialla ja huomasin siinä maatessani, että olohuone näyttää kivalta. Seesteiseltä. Ulkona lojuu vielä jouluvalot hieman kaiteelta pudonneina tuomassa omanlaistaan tunnelmaa.Sunnuntaiaamulta miehen lähdettyä työmatkalle tein kävelylenkin ystävän kanssa jokirannassa. Vaikka oli vain kaksi astetta pakkasta, tuntui kylmälle. Tunti kului nopeasti kuulumisia vaihtaessa. Iltapäivällä piipahdimme kolmetoistavuotiaan kanssa Skanssissa, teimme ruokaa, treenasin liikkuvuustreenin ja luimme molemmat omaa kirjaamme.
