Kuusi faktaa lukemisesta – paljastuksia kirjallisuuden ja lukemisen ääreltä

Sosiaalista mediaa selatessa sattui silmiini kiinnostava omiin lukemistottumuksiin liittyvä haaste. Päätin napata haasteesta kiinni ja vastata siihen blogissa.

Kuusi faktaa lukemisesta

1 En ole koskaan ollut lukijaihminen. Tämä saattaa yllättää, sillä kulutan nykyään kirjoja paljon niin ääni- kuin tavallisina kirjoina. Lisäksi olen henkeen ja vereen opiskeluihminen, mikä vaatii monenlaista lukemista, myös monenlaista ja monitahoista lukutaitoa. Lukijaihminen on mielestäni ihminen, joka on aina, lapsuudesta saakka, viettänyt mielellään aikaa nenä kiinni kirjassa. Minä en ole sellainen ihminen.

Olen oikeastaan vasta aikuisiällä ja äitinä alkanut lukea enemmän, viimeisinä vuosina äänikirjat ovat saaneet minut uudelleen myös ”oikean lukemisen” äärelle. Nykyään luen tai/ja kuuntelen arkisin yhdestä kahteen kirjaa kuussa, loma-aikoina menee enemmän.

2 Kirja on yleensä hyvä, kun kirjoittaja on hyvä. Tällaisen olen näiden vuosien aikana todennut. Pidän yleensä teoksista, joissa suomen kieli on taidokasta. Se paitsi tekee lukemisesta helppoa myös aikaan saa nautintoa. Hyvä- ja oikeakielisyys on jotain, mistä nautin ja jota toivon lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista löytäväni. Ehkä juuri tämä fakta selittää sen, että pidän tietokirjoista – niissä on usein onnistuttu pelkistämään kieli mutkattomaksi ja erityisen hyväksi. Pidän toki myös kaunokirjallisuudesta, jota lukiessani saan todeta, että kieli on ansiokasta. Vaikken kielitieteilijä olekaan…

3 Pidän kevyistä kirjoista, jotka vievät pois kiirearjesta. Olen havainnut, että kaikkein eniten luen tai kuuntelen kirjoja, jotka ovat kepeitä, helppoja ja jollakin tavalla naiivisti kaukana arjen mutkista ja kiireestä. Sellaiset teokset ja tarinat vievät mukanaan nopeasti, ja kirjan päätyttyä tulee olo, että haluaisi kuulla tai lukea lisää henkilöistä ja heidän elämästään. Minusta parasta on, kun johonkin ihanan kepeään suomalaiseen (pidän suomalaisesta kirjallisuudesta) tarinaan julkaistaan jatko-osa. Ai että.

4 Kirjan pitää koukuttaa nopeasti. Kun koukuttuu hetkessä, tietää, että kirja on hyvä. Jos koukuttumista ei tapahdu ensimmäisten sivujen tai viimeistään ensimmäisten lukujen aikana, kirja ei yleensä imaise mukaansa ollenkaan. Joskus huomaan, että kunnon koukuttuminen tapahtuu vasta puolivälissä ja olen kiitollinen, etten lopettanut lukemista tai kuuntelemista kesken ennen tätä hetkeä. Vain ani harvoin jätän kirjoja (tai yhtään mitään) kesken.

5 Kirjakerhoon kuuluminen on kiva asia. Siinä se. Meillä on virtuaalikirjakerho, jonka kanssa valitsemme yhdessä kuukauden kirjan. Käymme keskustelua kirjasta WhatsAppissa. Tässä touhussa pääsee lukemaan ja kuuntelemaan hyvin erilaisia teoksia ja samalla hypähtämään pois mukavuusalueeltaan. Tykkään.

6 Lukemisinto ja -innottomuus ovat kausiluonteisia. Välillä ahmin erilaisia ja monenlaisia tarinoita, toisinaan on viikkoja ja kuukausia, joihin kirjat eivät tahdo millään mahtua. Arki vie mukanaan, aikaa ja paikkaa lukemiselle ei ole tai jokin vain tökkii. Sanoisin, että lukeminen ja kirjojen kuuntelu vaatii aivan erityisen mielentilan – stressaantuneena, mieli kiireisenä tai päivinä, joina ohjelmassa on kaikenlaista sälää, eivät ole ideaaleja minkäänlaiselle kirjakulttuurille. Loma on itselleni parasta aikaa lukutuokioille ja äänikirjoille.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Unsplash