Huhtikuu on kuukausista raadollisin. Kaikki on kesken, on harmaata, katupöly takertuu kurkkuun ja nenään ja silmiin. Vaikka valo lisääntyy ja virkistää, se paljastaa samalla sotkut, pölyt ja tomut. Koko ajan on tunne, että jotain pitäisi tehdä. Onneksi kohta on toukokuu, sitten helpottaa. Kokosin huhtikuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina.
Viikko alkoi aurinkoisella maanantaiaamulla. On ihanaa, kun valo lisääntyy, erityisesti pidän siitä arkiaamuisin. Ennen työmatkakävelyäni nappasin kuvan olohuoneen maisemaikkunasta. Pohdin, milloinkohan puut alkavat vihertää. Toistaiseksi olen havainnut vain pieniä silmuja.Sinivuokot ovat varma kevään merkki. Nuppusia näin jo edellisviikolla lähimetsikössä, josta aina oikaisen työmatkoilla. Nyt nuput olivat auenneet. On jotenkin toiveikasta, että ympäristö on ihan harmaa ja ruskea, jotenkin kuollut ja keskeneräinen, mutta yhtäkkiä sieltä ponnistaa heleän sininen kukka täydessä loistossaan. Tykkään!Arki-iltojemme ilo ovat kaksi lemmikkisiiliämme, Elmo ja Selma. Sain hellyyttävän kuvan Elmosta, joka etsii vimmatusti vipeltäen ja vinkuen Selmaa pyyhkeen alta. Vaan Selmapa olikin jo hiekkaklvyssä omassa terraariossaan. Poikasia heille ei ole (edelleenkään) tulossa, ja nyt päätimme, ettemme enää yritäkään sellaisia puuhata. Siilien kanssa elämä on melko helppoa lemmikkielämää: he nukkuvat päivisin ja ovat hereillä illalla ja yöllä. Olemme heidän kanssaan noin 30-60 minuuttia iltaisin, otamme heidät ”ulkoilemaan” lattialle, siistimme terraariot, sylittelemme, laitamme ruoat ja vedet ja sitten sanomme hyvät yöt.On taas se aika vuodesta. Turun kaupunki koristelee Teatterisillan keltaisilla narsisseilla, ja väki käy kuvaamassa kukoistusta. Niin minäkin. Melkeinpä rakastan tätä hetkeä, näitä kirkkaita, osin vielä nuppuisia, kukkia ja aurimkoista jokimaisemaa, johon kukat sopivat kuin nenä päähän. Kävin kuvaamassa narsissit keskiviikkona hierojan jälkeen, kun minulle jäi aikaa ennen kolmetoistavuotiaan treenikuskausta. Kannatti!Ja vielä toinen kuva toiseen suuntaan. Voisin jakaa kolmannen ja neljännenkin, mutta hillitsen itseni. Näistä kuvista tulee kesäinen fiilis. Tai ainakin sellainen fiilis, että kohta kesä koittaa, koita jaksaa tämä kauhea huhtikuu tästä välistä…Olen vatuloinut ja pähkäillyt, miettinyt ja tuumaillut uusien lenkkitossujen ostoa. Olen kysynyt vinkkejä hyvistä kengistä ystäviltä, tuttavilta, kollegoilta ja somesta. Lauantaina vein kolmetoistavuotiaan treeneihin, tein (jäätävässä pohjoistuulessa) lenkin, hain viikonloppukukat ja lähdin puolison kanssa Myllyyn. Heti ensimmäisestä kaupasta, XXL:stä, löytyi kaksi paria sopivia lenkkareita. Toiset ostin sali- ja sisätreenikäyttöön, toisen ulkoiluun. Sali- ja treenitossuihin panostin, ulkoiluun hankin tarjouskengät – katsotaan, miten selviän niillä. Minun piti hankkia toiset kivan väriset ja reippaat, mutta lopulta lähdin kaupoilta kahdet mustat tossut mukanani.Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, kuvana jaan perinteisesti viikonloppukimpun kuvan. Tällä viikolla maljakkoon päätyi mm. pinkkiä ja heleää vaaleanpunaista jaloleinikkiä. Kolmetoistavuotias vietti lauantai-illan ja -yön kaverillaan, ja me vietimme miehen kanssa koti-iltaa ensin molemmat omissa puuhissamme, sitten yhdessä uuden sarjan äärellä. Tai no, kävimme kyllä välissä syömässä Mäkkärillä ja haimme karkkia lähikaupasta, muuten hengailimme kotona. Näin liki viisikymppisenä se tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta.
