Viikon parhaat: Kuultua, koettua ja nähtyä kuluneelta viikolta
Huhtikuu on pian puolessavälissä. Odotan toukokuuta ja ehdottomasti myös kesäkuuta, jolloin aloitan kesälomani. Tai no, odotan kesää ylipäätään. Sellaista kuumaa ja aurinkoista – kunnollista. Nyt valoa on liikaa, pölyä on liikaa, keskeneräisyyttä on liikaa ja niin edelleen. Olen toitottanut näistä niin paljon, että ehkä en enää viidettä kertaa viikon parhaissa toista samaa mantraa.
Kulunut viikko on mennyt nopeasti. Huomaan, että työviikot, joihin sisältyy opetusta, ovat paitsi niitä parhaita työviikkoja myös niitä kaikkein nopeimmin meneviä viikkoja. Ja jokaisen opetusviikon tai opetuspäivän jälkeen totean saman: tätä minä rakastan. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa kuultua, koettua ja nähtyä kuluneelta viikolta -tapaan.
Kuultua, koettua ja nähtyä kuluneelta viikolta
”Äiti, mä sain kutsun haastatteluun!” riemunkiljahdus kilahti WhatsAppiin torstaina kesken työpäivän opetussession. En pystynyt heti vastaamaan, mutta sisälläni läikähti mukavasti – voi pientä. Kolmetoistavuotias haki tutustu työelämään ja tienaa -kesätyötä ja pääsi hakemuksellaan ja cv:llään haastatteluun Kupittaan Citymarketiin. Voi sitä onnen ja ilon määrää.
”Viihde tuhoaa ihmisen.” Tämäkin päivä minun piti kokea. Tällainenkin typeryys kuulla. Lauantain lenkillä kävelin Vihreiden vaalikojun ohi ja yksi ehdokkaista puhui pysäyttäneelleen ohikulkijalle siitä, miten viihde tuhoaa ihmisen. Politiikka ei suoranaisesti ole minua varten, eikä Vihreät puolueena ole minua varten, mutta silti uskallan ihmetellä, miten Vihreiden ydinarvoihin (tai edes sivuarvioihin) tai periajatuksiin sopii ajatus siitä, että viihde tuhoaisi ihmisen.
Käsittääkseni Vihreiden suhtautuminen kulttuuriin ja viihteeseen rakentuu aika vahvasti tiettyjen perusperiaatteiden varaan: sivistys, yhdenvertaisuus, saavutettavuus ja monimuotoisuus. Puolue korostaa, että kulttuuri on perusoikeus ja olennainen osa hyvinvointia. Ja eikö juuri kulttuuri ole osa viihdettä ja viihde osa esimerkiksi luovia aloja?
”Tätä voi kyllä suositella omille opiskelukavereille. Tai muillekin. Olen oikeasti oppinut, ja tässä kerrassakin oli paljon sellaista, joka todella opetti uutta. Kiitos ihan hirmuisesti.” Voi valtava ja kaikenlaiset muutkin ihmettelysanat. Tämä kirjoitus tuli Terveysviestintä-opintojaksopalautteessa. ”Vedimme” kollegani kanssa tämän ensimmäistä kertaa tänä keväänä, ja saamamme palaute on ollut oikeastaan pelkästään positiivista. Toki mukaan mahtuu aina jotakin kehitettävää, mutta ne ovat olleet todella pieni juttuja. Siksi tällainen palaute ilahduttaa ja saa hyvälle mielelle.
Perjantain opetuskerran jälkeen olin itsekin ihan voimaantunut – on suorastaan ihanaa päästä pitämään opintojakso toistamiseen syksyllä. Kuten alussa mainitsin, opetus on työssäni se osio, jota rakastan. Toki pidän myös sen suunnittelusta ja tehtäväarvioinneista.
”Sunnuntaina on se virpomispäivä…”, totesi kolmetoistavuotias perjantai-illalla. Yllätyin, en ollut muistanut moista. Yllätyin myös, että lapsi edelleen haluaa virpomaan (mitä sitä ei tekisi makeissaaliin eteen?). Niinpä me molemmat varauduimme tulevaan sunnuntaihin, minä hankin virpomispalkkioita varoiksi kotiin, kolmetoistavuotias kävi lähimetsässä poimimassa pajunvitsoja ja koristeli ne.
Valo lisääntyy. Se paljastaa kaiken. Mutta ilta-aurinko olohuoneen ruokailutilan seinällä on lumoava. En sitä saa kuviin koskaan taltioitua sellaisena kuin se livenä on, mutta yritin kuitenkin. Kun kukan ja lampun varjot piirtyvät seinään, voin jäädä katsomaan näkyä pitkäksi aikaa. Ihana kokemus.
Viimeisenä mainitsen lausahduksen, josta saan roskan silmääni ja palan kurkkuuni: ”Ai että, ne olivat hyviä ja kivoja aikoja…”Esikoinen tyttöystävineen piipahti kylässä. En muista, mistä juttumme siirtyi lasten päivähoitoon ja siihen, että vanhempi hoitaa lasta kotona ennen päiväkotia. Mutta sen muistan, miten esikoinen muisteli, että minä olin pääasiaassa kotona liki kolme vuotta, kun pikkusisko syntyi (kolmetoistavuotias siis) ja miten ne olivat hyviä ja kivoja aikoja. Kun minä olin kotona, kun isotveljet saapuivat koulusta. Tulipa hyvä ja tunteikas mieli ja tunne siitä, että on tehnyt tuolloin mallikkaan arkiratkaisun.
Tähän on tultu.
Minna