Toukokuu oli ja meni. Siinä sivussa. Melko sutjakkaasti. Totesin sunnuntain aamukahvipöydässä miehelleni,että tämä kevät lukeutuu parhaisiini, erityisesti toukokuun osalta. En ole lainkaan kevätihmisiä, mutta toukokuu menettelee. Aloitan poikkeuksellisesti pitkän opettajanlomani jo kesäkuun , tosin ensimmäiset kaksi viikkoa ennen virallista vapaajaksoa olen virkavapaalla. Tuntuu oudolta, ettei maanantaina pidä avata työkonetta…
Kulunut viikko on ollut työntäyteinen ja melko kiireinen, jopa niin kiireinen, että paikoin on ahdistanut. Tai no, kiireinen tarkoittaa usein itselleni kiireentuntua, ja juuri siitä syntyvät ahdistus ja paine. Lopulta kaikki aina järjestyy ja to do -lista on päästy loppuun. Tähän viikkoon mahtui onneksi mukavia asioita: työtiimin yhteinen ”kehittämispäivä” Kavalton tilalla, kesäinen keli (miinus tuuli) muutamana päivänä, lauantain päättäjäispäivä, kolmetoistavuotiaan erinomainen todistus, yhdet lakkiaisjuhlat ja yhdet kummityttö-/ystävätreffit. Ja sunnuntaina aloin valmistella takapihan kasvihuonetta uuteen kesäkauteen.
Toukokuun viimeisen viikon parhaat kuvina
Alkuviikon hikilenkillä oli paikoin kesäistä. Vaikka tuuli vie kesäntunnun, vehreys, omenapuun kukat ja vihreät nurmet tuovat mukavasti kesäfiiliksen. Toisena päivänä takki on lenkkeillessä liikaa, toisena ”liikuntaneule” sen alla jopa riittämätön. Manasin itsekseni, että tällä viikolla on tuntunut huhtikuiselta. Inhoan huhtikuuta.Ihan itse tein. Ja se on pieni ihme! Olimme suunnitelleet työtiimin kehittämispäivän viimeisen tunnin ohjelmaksi kukkaseppeleiden teon. En ole näprääjä- enkä käsityöihmisiä, mutta tässä jotenkin kummasti onnistuin ihan kivasti. Kaikista seppeleistä tuli hienoja, ihan omistajiensa oloisia.Ja tässä sitten keikistelen seppele päässä. Olin yllättynyt, iloinen ja ylpeä saavutuksestani.Teimme loppuviikosta kolmetoistavuotiaan kanssa retken lähimaastoon. Agendalla oli paitsi pienimuotoinen iltakävely myös lapsen kasviotehtävän tekeminen. He saivat biologian kesätyökseen kerätä tietyn määrän kasveja kuvakasvioon, joka ”tarkastetaan” syksyllä koulujen alettua. Poikien kanssa kasvit vielä kerättiin, prässättiin ja tellennettiin kasveina kansioihin. Nyt tämä(kin) touhu on siirtynyt nykyaikaan. Löysimme liki kaikki pakolliset kasvit tällä iltalenkillämme. Samalla ihastelimme kotikulmien maisemia.Pysähdyimme kolmetoistavuotiaan kanssa iltalenkillämme kallioille ihmettelemään yhtäkistä tyyneyttä, paikkallaan kököttäviä lokkeja (voi olla, että yksi näkyy kuvassa…) ja kummallista hiljaisuutta, jonka kuitenkin katkaisi viereisen avantosaunan laiturilla ilakoivat uimarit. Me molemmat tuumisimme yhteen ääneen, että ihan kuin olisi kesä, rannan suunnasta kuuluu uimisen ääniä!Kolmetoistavuotias halusi johdatella minut ”salaisen metsäreitin” halki takaisin metsän vieressä kulkevalle hiekkatielle. Hänen polkunsa oli maaginen: vehreä, vihreä, suoalueita, kosteikkoja, etanoita ja mitä upeaimpia omenapuita täydessä kukassaan. Nautin. Omenapuun kukka on muuten yksi lempi kukistani.Olimme torstaina kolmetoistavuotiaan kanssa ostosreissulla Myllyssä. Mukaan tarttui tämä virkkaussetti, josta pitäisi kehkeytyä pieni pehmobambi kummityttösellemme. Paino sanalla ”pitäisi”, sillä kumpikaan meistä ei oikein osaa edes virkata. Mutta molemmilta luonnistuu ketjusilmukka. Lienee siis sanomattakin selvää, että emme ole saaneet pehmoa millään mallille – vielä. Tai no, narrasin hiukan, sillä olemme saaneet aikaiseksi bambin vaaleanpunaisen huivin. Sekin on vähän kummallinen ja käyrä. Lauantaina minä virkkasin bambin vatsan valkoisen soikean osion. Ohjeessa luki, että älä tee ympyrää vaan soikio. Minä sain aikaan jotakin siltä väliltä, kun ensin olin purkanut tekeleeni kolmesti.Lauantai oli koulujen päätöspäivä. Kolmetoistavuotias päätti seiskaluokan erinomaisin tuloksin. Olimme iloisia ja ylpeitä, emme ainoastaan numeroista (tietenkään), vaan siitä, että hän selviytyy, osaa ja oppii. Tyttö nappasi lisäksi kolmannen sijan positiivisten merkintöjen määrä -kisassa ja oli onnellinen mitalisijastaan. Iltapäivällä hän suuntasi Kupittaalle ilmaiskeikoille (joista haimme hänet 23.00), me aikuiset juhlistimme yhtä ylioppilasta ja kävimme kummitytön perheen kanssa syömässä Neråssa. Ihana päivä!
