Ihmeellistä, miten aika lomalla kiitää. Se kiitää etenkin, kun ja jos on tekemistä. Ja erityisesti silloin se kiitää, kun on mielekästä tekemistä. Vaikka säät eivät juuri ole Suomessa suosineet, kaikenlainen mukava puuhastelu on pelastanut lomapäivät. Ja onneksi lomaa on vielä pari kuukautta jäljellä. Että en valita. Neljänteen kesälomaviikkoon mahtui sadekelipuuhaa, kolmetoistavuotiaan kanssa touhuilua, yleisurheilua ja toimitsijan hommia, omaa treeniä, lenkkejä, kodin siivoilua ja saarimökkipiipahdus.
Neljännen kesälomaviikon parhaat kuvina
Alkuviikko oli sateinen ja harmaa. Kolmetoistavuotias oli ladannut puhelimeensa Crowdsorsa-sovelluksen ja aloitti vieraslajien torjumisen pieniä palkkioita vastaan. Ensimmäisen kerran hän kävi ”saalistamassa” espanjan siruetanoita litran itsekseen, toisella reissulla lähdin mukaan kaveriksi. Saimme tunnissa kokoon litran etanoita. Samalla vietimme yhteistä aikaa ulkosalla ja saimme hieman liikuntaakin aamupäivään. Tiistaina kolmetoistavuotiaalla oli SeuraCup-kisat Naantalissa. Hän kisasi sadan metrin pikajuoksussa ja 4 x 100 metrin viestissä Tytöt 15 -sarjassa. Minula oli toimitsijavuoro seiväspisteellä. Onneksi olin kirjurin roolissa, pääsin katoksen alle. Koko tiistai-iltapäivän satoi, ja iltaa kohti sade vain yltyi. Ei mikään kivoin keli urheilijoille. Jos kellekään. Mutta. Kolmetoistavuotias teki ennätyksensä yksilösuorituksessa ja lisäksi heidän joukkueensa voitti viestissä kultaa. Siitä otettua kuvaa en saanut julkaista. Yhtäkkiä kaiken sateen ja koleuden jälkeen paistoi aurinko. Se paistoi tasan päivän, mutta nautin joka ikisestä hetkestä: ensin kävelin keskustaan, sitten istuin ystäväni kanssa toista tuntia torikahvilla paisteessa ja iltapäivällä join kahvit omalla terassilla. Luksusta! Perjantaina suuntasimme saarimökille. Keli oli suhmurainen ja viileä, mutta oikeanlaisella varustuksella kaikki oli oikeastaan ihan jees. Oikea varustus tarkoittaa tässä kohtaa tuulitakki-tuulihousut-yhdistelmää. Ja niiden alla minulla oli toki pitkät legginsit, toppi ja ohut neule. Tarkenin. Mökillä on kieltämättä ihan kaunista ja mukavaa. Etenkin silloin, kun tekemistä riittää – ja nyt riitti. Kolmetoistavuotias asetti riippumaton paikoilleen heti, kun pääsimme perille saareen. Siinä illan kuluessa aurinkokin alkoi yhtäkkiä paistaa hetkittäin. Lauantaina teimme retken läheiseen Björkön saareen. Söimme sen pienessä ”saaristolaisravintolassa” pitsat ja ihailimme samalla maisemia.
