Viides kesälomaviikko – kaikki kohdallaan
Viides kesälomaviikko on ollut ihana. Nämä viisi sanaa peräkkäin aseteltuna kiteyttää oikeastaan koko viikon. On ollut mukavaa, leppoisaa ja touhukasta. Ennen kaikkea on ollut vapautta. Aivan erityistä vapautta, jota en muista kokeneeni juuri koskaan aiemmin lomillani.
Vapaudentunne on yksi hienoimmista tunteista, sanoisin. Se on sitä, että voi hetken ajatella vain itseään, saa kulkea sinne, minne nenä näyttää, vitkastella, hoppuilla, haahuilla sekä seikkailla juuri niissä maisemissa, joissa itseä huvittaa seikkailla. Voi juoda kahvit ja nauttia terassilounaan ystävän kanssa ilman kiirettä, voi extempore löytää itsensä torilta, lenkkipolulta tai joogatunnilta tai voi kirjoitella vapaana toimittajana itselle mielekkäitä lehtijuttuja hiljalleen tai pienen paineen alla.
Olen nauttinut. Nauttinut aivan joka sekunnista. En ole viitsinyt liiemmin voivotella edes kesäsäitä, kun olen ollut niin fiiliksissä näistä arkipäiväisistä kuuden tunnin omista aikasloteistani. Toki olen vähän valittanut säistäkin, mutta kaikki muu mukava on vienyt minut nopeasti mukanaan…
Omaa vapaudentunnettani lisäävät kaksi asiaa: mies on pääasiassa arkisin kiinni työssään ja kolmetoistavuotias on ihka ensimmäisessä kesätyössään kaupan hevi-osastolla. Tällä viikolla kolmetoistavuotias on siis viettänyt päivänsä Kupittaan Citymarketissa. Hän haki aikaisin keväällä Tutustu työelämään ja tienaa -konseptin mukaista kesätyötä, jossa töissä ollaan kaksi viikkoa kuusi tuntia päivässä. Hän haki paikkaa ja sai sen. Tämä viikko oli ensimmäinen kesätyöviikko, ja ensi viikolla työt jatkuvat.
Lapsi on ollut innoissaan ja pitänyt työstä, mikä on aiheuttanut sen, ettei minulla ole lainkaan omantunnontuskia oman vapauteni suhteen. En paljon valehtele, jos sanon, että tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun omatuntoni ei huuda korvanjuuressa, miten äidin tulisi viettää aikaansa lapsen kanssa ja lomalla pitää olla yhdessä. Koko ajan.
Nyt olen nauttinut, viilettänyt menemään, lukenut ja kuunnellut kirjoja, penkonut takapihan kasvihuoneella, juonut luvattoman paljon terassikahveja ympäri Turkua yksin tai ystävien kanssa, käynyt lounaalla, vieraillut Salon Veturitallin näyttelyssä, kolunnut kirpputoreja, käynyt kampaajalla, lenkkeillyt, treenannut sekä siivoillut hiljalleen kotia kaikessa rauhassa. Olen nauttinut kahdesta kesäisestä ja lämpimästä päivästä täysin rinnoin ulkona auringossa. Kuudessa tunnissa ehtii yllättävän paljon.
Tiistaina olin toimitsijana yleisurheilukisoissa. Kolmetoistavuotias juoksi jälleen uuden ennätyksensä sadalla metrillä, ja minä toimitin keihäänhaku- ja kirjurinvirkaa keihäspisteellä iltayhdeksään saakka. Tiistain askelsaldoksi kertyi 30200 ihan vain siksi, että keihäänhakuvirka tuottaa melkoisesti ns. ylimääräisiä askelia kaiken lenkkeilyn, treenin ja kotoilun lisäksi.
Keskiviikkona olin muina toimittajina kuvaajan mukana Skanssin suunnalla tekemässä juttua Turun alueen ahkerimmasta vieraslajikerääjästä. Opin haastattelusta ja kuvauskeikalta paljon uutta sekä lupiinista että jättipalsamista – haastateltava oli biologian opiskelija ja tiesi valtavasti asiasta, jota teki kesäpuhteekseen ja josta puhui minulle. Ihailin hänen osaamistaan ja tekemistään.
Viikko on ollut erinomainen kaikenlaiselle liikunnalle: kuntosalitreenissä olemme personal trainerin päässeet ennätyslukemiin, pyörälenkeillä pystyn polkemaan tiukimmatkin ylämäet istuen ja lenkeistä on kaikkinensa tullut liki puolitoistatuntisia. Voiman lisäksi kestävyyskuntoni on parantunut. Olen siitä erityisen iloinen. Viikkoon mahtui kaikkiaan kuusi lenkkiä, joista kaksi pitkiä fillarilenkkejä, neljä Elixia-treeniä (kaksi voimatreeniä salilla, yksi voimatreeni ryhmäliikunnassa ja yksi liikkuvuustreeni ryhmäliikunnassa). Mitä enemmän liikettä viikkoihin mahtuu, sitä paremmin voin ja sitä paremmin nukun yöni. Parasta.
Lauantaina kolmetoistavuotiaan yleisurheilutreenien ja omien cross training -treenien jälkeen söimme lounaan ja pakkasimme kumpikin yhden yön reissuun. Lapsi kaverilleen yökylään ja minä saarimökille, jossa mies odotti minua. Hän lähti sinne jo ennen Ulla-myrskyä torstai-iltasella. Ajoin Nauvoon, jossa mies oli minua vastassa ja jossa ruokailimme. Sieltä jatkoimme matkaa veneellä mökille. Sunnuntaina palasimme takaisin kotiin.
Tähän on tultu.
Minna