Viikon ensimmäinen maisema on työmatkalenkiltäni maanantailta. Kuljen Kupittaan puiston ja hallin läpi ja tämä kohta on usein yksi lempikohdistani työmatkan varrelta. Tässä aamu on jo valjennut, eikä syksyn ruska vielä näy puissa. Tuli ihan kesäinen olo, lämpötilakin nousi monena kuluneen viikon päivänä liki kahteenkymmeneen asteeseen. Tällaisesta syksystä minä pidän!Kuluneen viikon illat ovat olleet suorastaan upeita, ja olen niitä kuvannut ainakin kolmesti auringonlaskun aikaan. Olen saanut terassille mukaani neljätoistavuotiaan, joka on nähnyt saman upeuden iltamaisemassa kuin minä. Yleensä olen nautiskellut elokuun illoista ja maisemista, nyt syyskuun loppupuolen illat ovat jopa hieman yllättäneet kauneudellaan. Tässä kohtaa on myös ihana laittaa kynttilät palamaan ja nauttia hämäränhyssystä…Yhtenä päivänä kävelin ensin tapaamiseen ja asioille kapungin suuntaan, josta suuntasin sitten lopulta Kupittaan kampukselle. Päätin oikaista Vartiovuoren kautta ja tehdä samalla pisnen porrastreenin. Jukka Hakasen hieno muraali osui silmiini. Samaan aikaan aurinko kurkisti mäeltä ja sain kuin sainkin kaiken ikuistettua kuvaan. Tässä kuvassa on jotakin sellaista (paljonkin!), josta tykkään kovasti. Päivä, jona sen kuvasin, oli myös yksi viikon parhaista päivistä. Toinen iltamaisemakuvistani on jälleen maisemaikkunan ja terassin näkymä auringonlaskun aikaan. Violetin ja pinkin sävyt ihastuttivat. Tästä taivaasta tuli jollakin tavalla rauhallinen fiilis. Pitkän päivän ilta treeneineen oli tullut päätökseen ja sai vain olla ja ihmetellä. Vaikka kesäihminen olenkin, pidän alkusyksyn tunnelmasta ja pimenevistä illoista.Perjantaina tein etätyöpäivän sen jälkeen, kun olin aamuvarhain lonkan ja selän magneettikuvauksista selvinnyt (koska nivel- ja jännetulehduksia on ollut viimeisen koronan jälkeen melkoisesti, päätettiin tutkia viidentoistavuoden jälkeen ”kaikki”. Olen ollut siis oirevapaa selkärankareumani kanssa liki viisitoista vuotta..nytkin kortisonipistokset ovat onneksi auttaneet, mutta katsotaan, joudunko uudestaan ns. systeemilääkitykselle. Magneettitutkimukset sijoittuivat puoli kahdeksaan aamulla, ja olin jo yhdeksän maissa takaisin sorvin ääressä kotosalla. Harmittaa, etten ehtinyt työmatka- tai millekään lenkille uskomattoman sakean sumun aikaan, vaan pääsin luovuuslenkilleni vasta yhdeksän jälkeen, jolloin usva oli jo hälvennyt. Onneksi hämähäkin seitit piirtyivät vielä kuviin kauniisti!Ja koska hämähäkin kudelmia oli näkyvillä runsaasti, päätin kuvata myös toisen taideteoksen lenkkipolun varrelta. Saan uskomattomasti virtaa työhöni siitä, että ulkoilen ja liikun työpäivinä aina, kun pystyn. Aina se ei ole mahdollista, tietenkään, mutta aina, kun on, minun kannattaa lähteä liikkeelle. Perjantain työt sujuivat mukavasti, ja sai kahden kollegani kanssa kirjotiettua vertaisarvioituun lehteen lähteviä tutkimusartikkeleita eteenpäin enemmän kuin olin ajatellut. Lauantaina tein kahden tunnin lenkin hyvällä sykkeellä (hyvä syke on tosi hyvä syke, kun puhuu kaverin kanssa tai puhuu puhelimessa lenkin ajan) kotoa Aurajokivarteen, viikonloppukukkia hakemaan ja sieltä takaisin kotiin. Oli jälleen upea ilma. Viikonlopun kruunasi se, että tapasimme kummityttöä ja hänen vanhempiaan lauantain myöhäisellä lounaalla Brahen Kellarissa. Jossa ruoka on olut aina uskomattoman hyvää, suosittelen! Sunnuntaina tein cross training -treenin, lenkin, lihapullapastaa ja saaristolaisleipää. Niin, ja kirjoittelin blogijuttuja. Kiva viikonloppu!
