Oivalluksia kuntosalitreenistä

Kun aloitin yksitoista kuukautta sitten kuntosalitreenit personal trainerin kanssa, en odottanut elämääni mitään ihmeitä, mitään niin kovin mullistavaa. Ajattelin lähinnä, että saan vähän ryhtiä treeneihin ja jonkin kuntosalikipinän, ehkä siinä sivussa ohjausta uudenlaiseen kuntosaliohjelmaan. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, jo ensimmäisten kertojen jälkeen huomasin paitsi olevani koukussa myös tarvitsevani juuri personal trainerin ohjaamaa treeniä. Kaiken kruunaa se, että oma personal trainerini on fysioterapeutti ja tietää mahdottoman paljon asioista – ja juuri terveyteen liittyvällä tietoperustallaan hän on saanut minut, kansanterveystieteilijän, innostumaan.

Innostumisen lisäksi hän on saanut minut kiinnostumaan kuntosalitreenistä ja motivoitumaan salitekemiseen sekä ohjattua minua kehittämään lihaskuntoani. Ja siten nykyistä ja tulevaisuuden toimintakykyäni. Kun viime viikolla huomasin kuntosalin pukuhuoneen vaa´assa (kotonamme ei ole vaakaa) kolme kiloa lisäpainoa aloituspainooni, hymyilin. Olen jo alkukesästä sitten huomannut vaatteiden piukottavan käsivarsista ja yläkropasta, ja nyt tiukottaa jo housut reisistä. Vyötärö sen sijaan on pysynyt aivan samoissa lukemissa kuin aiemmin. Pidän itsestäni (tämänkin olen kirjoittanut aiemmin) juuri nyt. Pidän erityisesti siitä, että kehoni toimii ja on vahva.

Oivalluksia kuntosalitreenistä

1 Kaksi kertaa kuntosalia viikossa riittää

Luulin joskus, että salilla pitäisi ravata monta kertaa viikossa, jos haluaa nähdä tuloksia. Ja juuri siksi en jaksanut puuhastella salilla. Salilla puuhastelu on minusta aina ollut tylsää. Mutta nyt, kun tiedän, että kaksi kertaa voimatreeniä viikossa riittää paljoon, esimerkiksi kehittämään lihaskuntoa ja edistämään toimintakykyä myöhemmässäkin vaiheessa. Kun käy salilla säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja tekee asiat kunnolla, kehitys on selkeää. Jatkuvuus on tässä lajissa tärkeää. Salin lisäksi kannattaa toki käydä esimerkiksi kardiotreeneissä ja lenkkeillä. Olen vähentänyt kotitreenin minimiin, sillä teen oikeastaan kaikki jumpat, cross trainingit ja salijutut kuntosalilla.

2 Painoja pitää nostaa systemaattisesti

Ehkä suurin ahaa-elämys oli se, että samoilla painoilla jumppaaminen viikosta toiseen ei vie eteenpäin. Pysyn mielelläni mukavuusalueella enkä jaksaisi itsekseni juurikaan hikoilla. Hikoilu ja hengästyminen eivät ole koskaan olleet minun makuuni. Paitsi nykyään. Personal trainer pitää huolen siitä, että kuormaa lisätään jatkuvasti. Parasta on, kun hän myös huolehtii itse treenissä painojen siirtelyt. Olen huomannut, että voimatasoni ovat kasvaneet melko nopeastikin. Kehitys ei siis ole mysteeri – se on seurausta suunnitelmallisesta tekemisestä.

3 Niska tarvitsee voimatreeniä

Olen jokseenkin aina elämässäni kärsinyt päänsäryistä ja hartiakivuista. Vaikka olen liikkunut paljon, tehnyt kuminauhajumppaa ohjatusti, käyttänyt tennispallokikkoja (ja Buranaa), käynyt hierojilla, naprapaatilla ja kaikenlaisissa hoidoissa, pysyvää muutosta niskan alueelle en ole koskaan saanut aikaan.

Viisas personal trainerini laittoi minut harjoittelemaan niskalihaksiani. Samalla hän lupasi, että en jatkossa juurikaan kärsisi niska-hartiaseudun vaivoista tai päänsäryistä. Ja kas, taas hän oli oikeassa. Niskaa vahvistavat treenit toivat helpotuksen. Kun yläkroppa vahvistui ja erityisesti niska sai voimaa, päänsäryt ja hartiavaivat jäivät pois. Tämä yksin on ollut melkoinen juttu. Oikea palkinto.

4 Koko kroppa kannattaa laittaa töihin

Personal trainer laittoi minut tekemään koko kehon treenejä, joissa isot lihasryhmät tekevät töitä. Koko nivellaajuuden liikkeet ja isoilla lihaksilla työskentely ovatkin vieneet kehitystä aivan eri tavalla eteenpäin kuin pieniin lihaksiin keskittyminen. Ja mikä parasta, myös pienet lihakset vahvistuvat samalla, vaikka niitä ei erikseen ”pumpata”. Esimerkkinä kerron, että hauis on kasvanut kaksi senttiä 11 kuukaudessa ilman, että hauistreeniä on tehty (hinkutettu) lainkaan erikseen. Eräs vahva ystäväni kutsuu pienten lihasten hinkuttelua hupsutteluksi.

5 Lämmittely kuuluu treeniin – mutta erikseen sitä ei tarvitse tehdä

Personal trainerini muutti käsitykseni kuntosalitreeniä edeltävästä lämmittelystä: enää en käytä erillistä aikaa juoksumatolla hikoilemiseen tai venyttelyyn ennen treeniä. Sen sijaan lämmitellemme niillä samoilla liikkeillä, joita treenissä tehdään, vain kevyemmillä painoilla. Näin kroppa valmistuu juuri siihen, mitä on tulossa, ja treeniin pääsee kiinni heti alusta lähtien. Tulen usein treeniimme viitisen minuuttia etuajassa ja teen verryttelevää keppijumppaa odotellessani, samaan syssyyn menee syväkyykkyjä, mutta mitenkään muuten en erikseen esimerkiksi hikoile ennen salitreeniä.

Tähän on tultu.

Minna