Ensimmäinen kokonainen marraskuun viikko on takana. Edelleen jaksan hämmästellä kahta asiaa: toistaiseksi syksy ei ole näyttänyt pahimpia merkkejään (loskaa, jatkuvaa sadetta, vihmovaa kylmyyttä), ja jatkuva pimeys ei ole aiheuttanut mitään sen kummempia väsymys- ja tylsistymisoireita. Ollaan vahvasti plussan puolella, kun tarkastelen asiaa syyskokonaisuuden kannalta. Marraskuun ensimmäinen viikko oli työntäyteinen, ja siihen mahtui harrastuksia, ystävätreffejä ja hetkiä koukuttavan äänikirjan äärellä. Edelleen sanon, että Satu Rämö se osaa kirjoittaa sellaisia dekkareita, joista minä pidän. Ja jotka koukuttavat minut nopeasti. Kokosin marraskuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina.
Marraskuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina
Olen viikon aikana pysähtynyt maisemaikkunan äärelle ja tuijottanut toinen toistaan upeampia auringonlaskun hetkiä. Yhtenä iltana (tai oikeastaan iltapäivänä…) taivas oli ensin purppura, sitten vaaleanpunainen ja lopulta oranssi. Sain napattua viimeisestä vaiheesta kuvan. Illat pimenevät, sille en voi mitään, mutta kauneutta voi etsiä ympäriltään pimeässäkin.Elmo-lemmikkisiili on iloinen ja topuhukas veijari. Siivoilimme alkuviikosta sen terraariota ja seurasimme siilitouhuja. Matoja nautiskeltuaan pikku kaveri päätti kakata matolle. Siivoamispuuha ei taida loppua koskaan…Sain ihanan kukkakimpun äidiltäni ikään kuin tsempiksi erääseen työjuttuun. Se paitsi yllätti minut myös ilahdutti kovasti mieltäni. Nyt yksi lempikukistani somistaa olohuonettamme.Yksi kotimme lempikohdista on olohuoneen ruokailutila. Huomasin sen ihanuuden jälleen yksi ilta, kun kuuntelin kirjaa sohvalla, josta näen tämän kotikohdan hyvin. Pidän ruokapöydästämme ja sen melko uusista tuoleista, jotka taannoin hankimme. Kynttilä, kukka ja taideteos hivelevät kaikki silmiäni. Sen sijaan taustalla etäisesti näkyvät eteisen pinot eivät tee lainkaan samaa fiilistä eivät hivele mitään aistia…Lauantaina tapasimme ystäviämme ja kummityttöämme ravintola Tintåssa. Paikka on Turun idyllisimpiä ja ruoka erinomaista. Minä söin maa-artisokkakeittoa ja ihanaa lämmintä leipää. Jälkiruoaksi tilasin kahvin ja kinuskijuustokakkua. Ah. Kaiken päätteeksi sain miehen ja neljätoistavuotiaan makutuomariksi Dotsiin, josta löysin ensi viikonlopun gaalaan sopivan mekon. Lauantaina, kaupunkireissun jälkeen, intouduin tekemään valmisteluja sunnuntain isänpäivän aamiaiselle. Leivoin sydänsämpylöitä. Taikina onnistui kivasti, ja lopputulos oli maittava.Sunnuntaina vietimme isänpäivää. Teimme aamiaisen, askartelimme (eli piirtelimme) kortit, paketoimme lahjan ja katoimme jo lauantai-illalla astiat ja kynttilät pöytään. Aamulla ei tarvinnut kolistella. Päivällisaikaan kokoonnuimme Ravintola Neråssa (myös ravintola, josta kovasti pidämme) koko perheen voimin. Pojatkin tulivat isänpäiväillalliselle.Isänpäiväaamiaisen jälkeen kävelin Elixiaan cross training -treeniin. Aika meni mukavasti, voimatasot ovat kasvaneet ja hiki tuli. Mitä sitä enempää voisikaan viikon viimeiseltä treeniltä toivoa?Tai no, voi. En ole kaupassa kävijä lainkaan, mutta Elixian pihassa on K-supermarket Föri, josta nyt päätin samalla reissulla tehdä jääkaapin täytön ensi viikoksi. Kotiin palattuani siivoilin jääkaapin (oli ”onneksi” tyhjä) ja asettelin ruoat paikoilleen. Tuli hyvä fiilis, että kauppa-asiat oli tehty. Pienet ilot ja niin edelleen.
