Sano se ääneen: Saako lapsen ja nuoren ulkonäköä kehua?

“Oi, miten kauniit silmät sinulla on!”
“Vau, onpa sinulla upeat hiukset.”

“Kuinka hienosti oletkaan pukeutunut tänään!”

”Voi, miten sinusta onkin kasvanut upea nuori nainen…”

Moni vanhempi, huoltaja, sukulainen tai opettaja tunnistaa nämä spontaanit, hyvää tarkoittavat lausahdukset. Kehuminen tuntuu luonnolliselta ja hyvältä, sillä haluamme lapsen tai nuoren tuntevan itsensä arvostetuksi ja nähdyksi.

Mutta saako lapsen ja nuoren ulkonäköä oikeasti kehua ja mitä vaikutuksia sillä voi olla?

Törmäsin LinkedInissä postaukseen, jossa käsiteltiin aihetta. Luin postauksen ja siihen tulleet kommentit ja aloin pohtia asiaa. Lukiessani keskustelua ja huomasin, että mielipiteet jakautuivat yllättävän vahvasti. Osa korosti, että positiivinen palaute ulkonäöstä voi tuoda iloa ja lisätä itsetuntoa, kun taas toiset varoittelivat siitä, että liiallinen ulkonäön korostaminen voi luoda paineita ja ohjata lapsen tai nuoren arvostamaan itseään enemmän ulkoisten piirteiden kuin taitojen ja luonteenpiirteiden (perusolemuksen) perusteella.

Itse ajattelen, että ulkonäön kehuminen voi lisätä lapsen ja nuoren itseluottamusta ja saada hänet tuntemaan, että hän on hyväksytty. Ulkoisten seikkojen havaitseminen ja rehellinen, oikeassa kohdassa lausuttu kiva kommentti voivat olla pieniä hetkiä, jotka jättävät lapseen ja nuoreen pysyvän jäljen.

Mutta – ja tämä on minusta melko pieni mutta – liiallinen tai yksipuolinen kehuminen ulkonäöstä voi luoda paineita ja vahvistaa ajatusta siitä, että ihmisen arvo perustuu ensisijaisesti ulkoisiin piirteisiin. Jos lapsi tai nuori toistuvasti kuulee, että hän on kaunis, suloinen ja hyvännäköinen ja hänellä on hienot vaatteet, hän voi alkaa yhdistää oman arvonsa pitkälti siihen, miltä näyttää, eikä siihen, mitä hän on, osaa tai tuntee.

Miten sitten kannattaa toimia ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota? Kehumalla ulkonäön lisäksi lapsen ja nuoren taitoja, persoonallisuuden piirteitä, toimintaa, ystävällisyyttä, luovuutta ja esimerkiksi yritteliäisyyttä voi tukea itsetunnon kehittymistä kokonaisvaltaisesti. On myös hyvä muistaa, että lapset tunnistavat helposti liioittelun ja kaikenlaisen päälle liimatun – kehuminen kannattaa tehdä aidosti ja tilannekohtaisesti.

Teini-ikä on erityisen herkkää aikaa itsetunnon kannalta. Kehut ulkonäöstä voivat tuntua ahdistavilta tai aiheuttaa vertailua ikätovereihin. Nuorten kohdalla voi olla hyödyllisempää keskittyä kehumaan nuoren taitoja, tekemistä, ajatuksia, luonteenpiirteitä ja oivalluksia.

Kun kehuminen ja huomioiminen ei liity vain ulkonäköön, lapsi ja nuori alkaa tunnistaa omia vahvuuksiaan. Kiitos, kannustus ja tunnustus esimerkiksi ponnisteluista ja parhaansa yrittämisestä kehittävät aina sisäistä motivaatiota. Kun kehutaan tekemistä ja myönteistä asennetta, tuetaan samalla pitkäkestoista itsetuntoa ja oppimisen intoa. Tämä taas auttaa lasta tai nuorta kohtaamaan haasteita luottavaisemmin, koska hän tietää, että hänen ponnistelunsa ja persoonansa ovat arvokkaita riippumatta siitä, miltä hän näyttää ulospäin.

Minusta ulkonäön kehuminen ei siis missään nimessä ole kiellettyä – tärkeintä on tehdä se monipuolisesti ja fiksusti.

Tähän on tultu.

Minna