Toivepostaus: My day – pieni kurkistus arkeeni
Olen saanut lukijoiltani monenlaisia toiveita. Pengoin niitä viime viikonloppuna ja nostin neljä kaikkien aikojen eniten toivottua aihetta someen ja kysyin seuraajilta, mikä toive toteutettaisiin ensimmäiseksi. Ykköseksi kiri My day -tyylinen juttu. Sellaiseen siis tartuin. Kokosin sen melko tyypillisestä arkipäivästäni.
My day – pieni kurkistus arkeeni
Herätyskelloni soi kello 6.40. Neljätoistavuotiaalla on tässä jaksossa (kyllä, he opiskelevat jo yläkoulussa jaksoissa) kaikkina päivinä kahdeksan aamu, joten herätän hänet samalla, kun nousen itse keittämään kahvia.
Elinehtoni on, että saan kahvin tippumaan heti herättyäni. Kun kahvi porisee, ehdin venytellä niskan ja hartiat ja tehdä muutamia käsien venkutuksia ja kiertoliikkeitä samalla, kun kierrän eteisen, olkkarin ja makkarin käytävän laittelemassa valoja päälle. Pysähdyn maisemaikkunalle, tänä aamuna pilkkijät eivät olleet vielä näin aikaisin meren jäällä.
Ennen seitsemää olen paahtanut ja voidellut kaksi leipääni ja kaatanut tuoreen kahvin kuppiin. Istahdan keittiön pöydän ääreen, otan tietokoneen esille ja alan lukea uutisia. Sitten some-vilkaisut ja lopulta sähköposti auki. Usein mies liittyy aamukahvipöytään tässä vaiheessa, niin tänäänkin.
Kun olen syönyt aamupalan ja juonut toisen kupillisen kahvia, suuntaan aamupesuille, meikkaamaan, kampaamaan hiukseni ja pukeutumaan. Jos ei ole opetuspäivää (nyt ei ollut), olen varannut joka päivälle puolisen tuntia aamuihin ja puolisen tuntia iltapäiviin sähköpostiaikaa. Silloin vastaan posteihin ja liputan niitä, joihin minun tulee palata. Kun sähköpostit on tsekattu, siirryin opinnäytetöiden lukemiseen. Jonossa on kolme työtä, yksi arvioinnissa, kaksi esitarkastuksessa. Yhdeksältä keitän uuden kahvin ja jatkan hommia hankesuunnittelun parissa.
Koska olen etätöissä tämän päivän, olen ajastanut kalenteriin lounaan ja lounaslenkin. Syön melko nopeasti lohikeiton ja leivän, sitten pukeudun toppavaatteisiin ja lähden 40 minuutin lenkille. Tämä on päiväni toinen elinehto. Näin aivoni toimivat paremmin iltapäivään saakka.
Lenkin jälkeen käynnistän työkoneen uudelleen, vastaan muutamaan akuuttiin sähköpostiin ja keitän kahvit. Juon sen (yllätys, yllätys) Näkymätön Ninni -mukista. Kahvin lomassa laadin testipisteytyksiä tulevalle opintojaksolle ja varmistan samalla, että testit on ajoitettu oikein itslearning -oppimisympäristössä. Samalla tarkastan toisen, nyt alkukeväästä alkaneen opintojakson osallistujalistat.
Kun its-hommat ovat paketissa, siirryn opintojakson avainluennon laatimiseen. Olen koonnut olennaista tutkimustietoa melkoisen määrään, ja nyt aloin työstää sen pohjalta avainluentoa. Samalla jäsentelin opetuskerran kulkua ja opetuskerran pienryhmätehtävää. Tämä on minusta mukavaa työtä!
Kolmelta aloitin sähköpostihommat uudestaan. Vastailin liputettuihin ja kirjoitin kaksi postia sovitusti kollegoille. Puoli neljän jälkeen lopettelin, tarkistin seuraavan päivän työt, päivitin aamun opetuksen diat ja aika tarkkaan neljältä suljin koneen. Oli aika aloittaa kotihommat.
Ruoanlaitto sijoittuu tähän kohtaan iltapäivästä. Valmistin pestopastaa neljätoistavuotiaan toiveesta. Tuunasin pastaa hieman – lisäsin siihen broilerin filettä. Nam. Onneksi ruoasta jäi vielä seuraavallekin päivälle. Minusta se on melkein parasta, mitä arjessa voi tapahtua.
Ruokailun jälkeen siivoilin keittiötä ja valmistauduin kyyditsemään tyttären yleisurheilutreeneihin. Kaiken jälkeen jäi vielä vartti aikaa kuunnella sohvalla äänikirjaa ennen lähtöä. Treenien aikaan kävin itse ulkoilemassa ja ruokakaupassa. Kahdessa tunnissa ehtii melkoisen paljon!
Hain lapsen treeneistä kahdeksalta, siitä suuntasimme kotiin, hoidimme Elmo-lemmikkisiili, kävimme suihkussa, teimme iltapalan ja aloimme katsoa Voicea Ruudusta. Katsoimme puolison kanssa vielä hetken omaa sarjaamme ja sitten menimme nukkumaan 23.30 paikkeilla.
Tähän on tultu.
Minna