Kammottava migreenikohtaus yllätti – pitkästä aikaa
Migreeni on ehkä yksi kammottavimmista vaivoista, jonka tiedän. Tämän viikon tiistaina ja keskiviikkona päänsärkyni yltyi niin kovaksi kaikkine lisäoireineen, että tiesin heti kyseessä olevan migreenin.
Tällä kertaa kaikki alkoi flunssasta. Ehdin elvistellä kotona ja muutamalle ystävälle, että olipa helppo flunssa, koska pää ei ole särkenyt lainkaan. Lauantaina se sitten särki. Ja sunnuntaina. Ja maanantaina. Ja tiistaina. Ja keskiviikkona. Kahtena viimeisenä päivänä särky yltyi ja jyskytti ja toi tullessaan huonon olon, haju- ja ääniyliherkkyyden sekä valoherkkyyden. Hyvä, että jaksoin ja pystyin pitämään silmiäni auki…Tavallisista särkylääkkeistä ei juurikaan ollut apua, siitäkin tunnistin, että kyseessä on migreeni.
Päänsärky on sellainen asia, jota minun on vaikea kestää, sillä se (melkein minkälaisena tahansa) lamaannuttaa nopeasti. Olen kärsinyt aurallisesta migreenistä murrosiästä saakka, mutta aikuisiällä saanut sen laantumaan liikunnalla, alkoholittomuudella ja raudanpuutteen korjauksella. Olen aiemmin kirjoittanut asiasta mm. tässä jutussa. Tässä onkin varmasti yksi tekijä, miksi migreeni saattaa juuri nyt villiintyä – raudanpuute on tutkitusti ja koetusti ilmeinen, ja olenkin menossa maaliskuussa kolmanteen rautainfuusioon. Niistä on ollut yli kahden vuoden apu joka kerta.
Kun migreeni tulee pitkän tauon jälkeen, se tuntuu erityisen julmalta. Migreenikohtaus ei kysy kalenteria. Se ei katso, onko meneillään tärkeä työpäivä, sovittu deadline tai työtiimin tapaaminen. Se ei välitä salitreeniajoista tai kotitöiden pakosta. Se ottaa koko tilan. Röyhkeästi.
Kun olotila alkoi olla ankea ja peruslääkkeet veivät vain kovimman säryn kärjen, oli pakko toimia. Tyksin päivystykseen en tohtinut lähteä migreenin hoitoon (siellä on tällä hetkellä kaoottinen tilanne), mutta muistin ystäväni maininneen, että yksityiseltäkin toimijalta voi saada migreenitipan. Niinpä soitin Mehiläiseen ja varasin oitis ajan yleislääkärille, jonka lähetteellä pääsin saman päivän iltana lapsen treenien aikaan hoitoon.
Ja voi hyvä tavaton, miten mutkattomasti ja nopeasti kaikki kävi: lääkäri tsekkasi tilanteeni, pois sulki vakavat diagnoosit ja määräsi migreenitipan, joka sisältää tulehduskipulääkettä, kortisonia ja pahoinvointilääkettä. Hetken päästä istuin tipassa. Alle tunnissa koko homma oli ohi. Ja päänsärky alkoi kaikota nopeasti. Seuraavana aamuna olin täysin oireeton. Halleluja.
Samalla aloin pelätä, että särky alkaa uudelleen. Onneksi se ei ole alkanut. Kun pahin kipu lopulta hellitti, jäljelle jäi kummallinen olotila. Haukotuttaa (on myös migreenin varmin esioire minulla), väsyttää, ajatus kulkee hitaasti, ja kroppa on kuin maratonin juossut. Mutta jo seuraavana päivänä kaikki kirkastui. Olin vakuuttunut, että hoitoon meno kannatti.
Migreeni on varsin näkymätön sairaus, mutta sen voima kärsijälle on todellinen. Se vie toimintakyvyn, pakottaa pysähtymään ja muistuttaa kehon haavoittuvuudesta. Seuraava etappi onkin raudanpuuteanemian korjaaminen.
Tähän on tultu.
Minna